Merkitys kuurojen yhteisölle

Malmin työ valtion kuurojenkoulussa Turussa ei kestänyt pitkään, sillä hän sairastui ja menehtyi lukukauden päätyttyä 8.6.1863 vain 37-vuotiaana. Työvuosia unelmien koulussa oli takana vain kolme ja puoli.

Kuolinsyyksi todettiin keuhkotulehdus, mutta sen aiheuttajasta on erilaisia selityksiä. Neiti Betty Elfving, jonka perhe tunsi Malmin, mainitsee että tämä sai keväällä ankaran katarrin. Veli oli turhaan yrittänyt saada Carl Oscaria lääkäriin. Katarri paheni Elfvingin mukaan keuhkotulehdukseksi, joka aiheutti kuoleman. Elfving kuvaa myös Malmin viimeisiä vuosia ilottomiksi ja että häntä vaivasi alakuloinen mieli ja elämän tyhjyys.

Kuurojen yhteisössä elää edelleen entisten oppilaiden kertoma tarina siitä, kuinka Malm oli nähnyt asuntonsa lähellä hevosen putoavan Aurajokeen. Hän oli kiirehtinyt auttamaan eläintä kuivalle maalle ja rasittunut tai vilustunut niin, että paria päivää myöhemmin oli sairastunut keuhkotulehdukseen.

Malmin hautajaiset herättivät Turussa huomiota ja hautajaissaattueessa oli suuri joukko kaupunkilaisia. Mukana oli kuitenkin vain vähän kuuroja, koska lukukausi koulussa oli jo päättynyt ja oppilaat olivat palanneet kotiseuduilleen.

Malm ehti opettaa Porvoossa ja Turussa yli sataa henkilöä. Hänen ihanteenaan oli viittomakielinen, monipuolisen sivistyksen saanut itsenäinen kuuro. Malmin kuoleman jälkeen opetuksessa alettiin korostaa kuitenkin käytännöllisyyttä yleissivistävien aineiden kustannuksella, mutta hänen työnsä ansiosta keskustelu kuurojen ja erityisryhmien opetuksesta vilkastui. Lisäksi kuurot pääsivät opetuksen piiriin varhain verrattuna kuulevien saamaan yleiseen kansanopetukseen.

1800-luvun puolivälissä Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimi yleisesti kuuroja kuurojenkoulujen opettajina ja johtajina. Silti Malmin elämäkerrassa painotetaan, että hän perusti ensimmäisen koulun itsekin kuurona "nousten heidän omista riveistään". Malmin menestystä edesauttoivat hänen oma poikkeuksellinen lahjakkuutensa ja perheensä valveutuneisuus ja varallisuus. Porvoon merkitys oli myös suuri, koska siellä asui sivistyneistöä, kansansivistyksen ja hyväntekeväisyysaatteen kannattajia. Malm oli siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja hänen kouluhankkeensa sopi ajan virtauksiin.

Malmin muiston vaaliminen alkoi kuurojen yhteisössä jo vuonna 1896. Tuolloin järjestettiin Turussa Suomen ensimmäinen kuurojen yleinen kokous ja paljastettiin Malmin hautakivi, johon reliefin oli tehnyt kuuro taiteilija Karl Albert Tallroth. Myös muut kuurot taiteilijat saivat innoituksensa Malmin elämästä ja tuottivat hänestä maalauksia, piirroksia, rintakuvia ja reliefejä.

1900-luvun alussa kunnioitettiin uranuurtajan muistoa keräämällä Kuurojen museoon Malmiin liittyvää aineistoa ja julkaisemalla vuonna 1913 hänen elämäkertansa. Vuonna 1926 vietettiin syntymän 100-vuotisjuhlaa ja paljastettiin Porvoon kuurojenkoulun pihalle pystytetty Malmin patsas, jonka oli tehnyt kuuro taiteilija Juho Felix Talvia. Vuonna 1946 vietettiin kuurojen opetuksen 100-vuotisjuhlaa. Silloin Kuurojen Liitto lähetti jäsenyhdistyksilleen Malmin elämäntyön kunnioittamisesta ohjeet, joiden mukaan juhlatilaisuutta varten tuli koristella köynnöksin hänen muotokuvansa.

Carl Oscar Malmilla on edelleen merkittävä asema kuurojen yhteisössä ja hänen elämästään kertovat tarinat elävät viitotussa perinteessä esimerkkinä siitä mihin kuuro pystyy.