RUKOUKSESTA JA RUKOUKSENKUULEMISESTA
Koska olette puhuneet Rukouksenkuulemisesta, niin tahdon ensin puhua Rukouksen tarkoituksesta ja hyödystä, johonka minulta pyydetty selitys rukouksenkuulemisesta sitten perustuu tullakseen selvemmäksi kuin muuten.
Vaikka Rukous on olennainen osa Uskonnosta, ja yksi Sielun jaloimpia nautinnoita, on useimpien ihmisten tapa palvella Jumalaa alhaisesti, pintapuolisesti, hengettömästi ja epätaivaallisesti. Sellaisia ovat heidän rukouksensakin. He luulevat rukouksen vaikuttavan siten Jumalaan, että tämä tulee siitä paremmaksi ja armollisemmaksi sekä antaa anoville apua. Rukouksillaan he tarkoittavat liikuttaa Jumalaa poikkeamaan viisaista aikomuksistaan tyydyttääkseen ihmisten epäviisaita toivomuksia.
Rukoilijan vaatimukset perustuvat lupauksiin vetoamiseen, kuvitteluun kiellon vaikeista seurauksista, rukouksenkuulemisen kunniaan, rukouksien hyvien ominaisuuksien ehtojen väärinymmärryksestä, jne. jne. jne. usein jossakin itsekkäässä tarkoituksessa. Parempi kuitenkin, että he rukoilevat tällä tavoin kuin, että he eivät ollenkaan rukoilisi, sillä sellaisiin rukouksiin kohtalo myöntyy, jotta ei unohdettaisi Jumalaa. Parempi, että saituri pyytää rikkauksia, kunnianhimoinen kunnianosotuksia, vallanhimoinen valtaa, kiihkoilija menestystä suunnitelmilleen, jne. kuin että he muuten rukouksen tietojen puutteesta kieltäisivät Jumalan olemassaolon ja hänen ylivaltansa. Rukouksillaan tahtoo itsekäs voittaa Jumalan suosion ja saattaa Hänet antamaan mitä hän toivoo. Useat tosiasiat näyttävät, että sellaisetkin rukoukset ovat hyödyllisiä avaamaan ja valmistamaan sielua ylevämmän ja paremman ajatustavan vastaanottamiseen, mutta ne kuuluvat vain alemmalle, alkeelliselle sieluntilalle, jossa ulkonaiset seikat eivät vielä ole antaneet tilaa kohoavalle valistumiselle oikeiden ja ylevien totuuksien vaikutuksesta.
Varmaa on, että ihmisten rukoukset ja pyynnöt eivät voi aiheuttaa mitään muutosta Jumalan tahdossa ja päätöksessä, sillä Jumala on aina Sama. Häntä ei liikuteta suurempaan rakkauteen, sillä Hänen rakkautensa on rajaton ja ikuinen ilman alkua ja loppua eikä voi tulla entistään suuremmaksi. Eikä meidän tarvitse hänelle ilmoittaa tarpeitamme, sillä hän on kaikkitietävä ja tietää ne, ennenkuin huomaammekaan tarpeemme ja pyydämme hänen apuansa. Ei siis Jumala koskaan tarvitse rukouksiamme, mutta pitää niistä sen hyödyn vuoksi, jota ne tekevät meille itsellemme, sillä rukoukset ovat mainion hyvä keino muuttamaan meidän oman henkisen tilamme ja tekemään meidät taitavimmiksi vastaanottamaan ja lisäämään Jumalallisen rakkauden ja viisauden vaikutuksia tahtoomme ja ymmärrykseemme.
Koska rukoukset eivät saata Jumalaa antamaan, mitä Hän muuten ei olisi tahtonut meille antaa, niin tekevät rukoukset meidät taitavimmiksi vastaanottamaan, mitä muuten emme olisi voineet vastaanottaa. Muutos ei siis tapahdu Jumalassa hyvän pohjattomassa lähteessä, vaan yksistään ihmisessä hyvän vastaanottajassa. Auringon valo ei enene eikä vähene siitä, että sokea saa näkönsä jälleen, sillä tämän silmässä ainoastaan tapahtuu muutos. Kun rukous avaa sielun sisimmän, ottaa se vastaan ja nauttii taivaan siunauksia, jossa tapauksessa muutos ei tapahdu äkillisestä yllykkeestä tuota rajatonta rakkautta kohtaan (se on itse Jumala), vaan rukous valmistaa ihmistä saamaan hyvää ja todellista Jumalalta.
Jumala ei voi tulla taipuvaisemmaksi jakamaan hyviä lahjojansa, sillä Jumalasta virtaa alati kaikkea hyvää kaikille yhtä paljon, samoinkuin auringosta valoa ja lämpöä aina tulvii kaikille. Siis riippuu vain yksinomaan ihmisten eri ominaisuuksista tulla taitaviksi ottamaan vastaan taivaallisia aarteita tuon jalostavan muutoksen kautta, jonka rukous on aikaansaanut rukoilevassa, tai kääntää tämä vaikutus itsessänsä pahaan ja väärään, aivan niinkuin riippuu luonnollisen esineen ominaisuuksista ottaa vastaan auringon valoa tullakseen hyväksi tai kääntää se pahaan, missä tapauksissa Jumala on sama ja auringonvalo on sama.
Ne, jotka eivät voi vastaanottaa vaikutusta taivaasta, ovat syynä omiin vikoihinsa, ei siksi että Jumala kieltää heiltä jotakin, koska Jumala on itse rakkaus ja aina levittää, ympärilleen hyvää, vaan sen kautta ainoastaan, että he itse pitävät sielunsa pimeänä, aistillisena, ruumiillisena ja luonnollisena, ja hylkäävät kaiken rukouksen kuten yöpöllöt, jotka eivät näe selvästi auringonvalossa, vaan paremmin hämärässä ja yön pimeydessä, ei siksi että aurinko kieltää heiltä päivän, vaan siksi että heidän silmänsä eivät ole sellaisia, että he näkisivät kirkkaassa auringonpaisteessa.
Jumala ei tarkoita ihmisten hetkellistä ja muuttuvaa onnea maailmassa, vaan pääasiallisesti heidän ikuista ja muuttumatonta hyväänsä. Jumala on aina yhtä altis antamaan rukoilijalle hyviä lahjoja, mutta ne hyödyttävät häntä vain siinä määriin, kuin ne sopivat hänen sieluntilaansa. Kun ainoastaan Jumala voi tämän arvostella, niin ei ole olemassa niin todellista ja Jumalalle mieluista rukousta kuin se, joka lähtee nöyryydestä ja itsekieltäymyksestä ja sanoo: Isä, älköön minun tahtoni missään, vaan Sinun kaikessa ilman poikkeusta! Rukouksen päämäärä ja hyöty siis on saattaa ihminen tottelemaan Jumalan tahtoa ja herättämään hänessä halua ja taipumusta taivaan lakien mukaan elämään enkelimäisellä mielellä.
Rukous ei tarkoita edistää omanvoitonpyyntöisiä ja itsekkäitä toivomuksia, vaan on se aiottu kukistamaan itsekkäisyyttä ja kasvattamaan rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiin. Se sydän, joka on täynnä tosi rukouksen henkeä, tahtoo pukea puhtaat toivomuksensa vastaavaan ulkonaiseen muotoon. Kun itserakkaus on niin kukistettu, että henkisen hyödyn halajaminen on tullut vallitsevaksi perustaipumukseksi ja Sielun halajamiset, tunteet ja ajatukset alkavat mukautua taivaallisen rakkauden vaikutuksien kanssa, silloin ei ihminen enää ahdista Jumalaa rukoillen itsekkäiden suunnitelmien ja laskelmien toteutumista. Hän lähestyy Antajaa lujasti päättäen unohtaa omat etunsa ja tyytyä kaikessa Herran tahtoon päästyään yhä syvemmin tuntemaan ja tunnustamaan sen sydämestään, että hän itse ei tiedä mitä hän parhaiten tarvitsee.
Hän käyttää sentähden mieluiten sitä rukousta Herralle, jonka Herra on opettanut hänelle, täydellisintä. kaikista rukouksista. Tässä rukouksessa on Herra itse läsnä kuten Henki ja elämä Jumalallisen Sanan joka osassa. Vilpittömällä ja jokapäiväisellä näiden Sanojen toistamisella on tarpeeksi voimaa, sydämen ja sielun ollessa kiintyneenä Herraan, saattamaan rukoilijan yhä sopusointuisempaan suhteeseen hyvään, viisaaseen ja viattomaan ja lapsiin, jotka tottelevat Jumalan tahtoa elämässään.
Tämän Jumalallisen rukouksen joka osassa on tärkeä totuus, että Jumalan hyvyys on rajaton ja että rukouksen koko tarkoitus ja hyöty on ajatuksen ja sydämen ylentäminen Jumalaan ja valmistusta vastaanottamaan taivaallista rakkautta ja viisautta Jumalalta. Kuta enemmän rukouksen sisäinen hyöty huomataan ja pannaan mieleen, sitä vähemmän miellyttävät meitä pitkät, sisällyksettömät, teennäiset ja korusanaiset rukouskaavat, joita tottumus ja tapa luovat, mutta sitä sydämellisemmin yhdymme Hengen, voiman ja rakkauden Sanaan, jonka taivaallinen Viisaus itse on asettanut huulillemme. Alussa käytin useita rukouskirjoja, mutta en enää, huomattuani, että on parempi antaa itse sydämen vapaasti puhua rukouksessa sen sijasta että sitoisi sydämen rukouskirjan sanoihin, juuri siksi että edellisessä tapauksessa saadaan paljon enemmän vaikutusta Jumalalta.
C. O. Malm
|
Ihmisiä ja kiinnostuksen kohteita
