Opetus ja oppilaat
Malm hyödynsi Porvoon koulussa niitä menetelmiä, joihin hän itse oli tutustunut Manilla-koulussa. Manillassa korostettiin viittomakielen, sormiaakkosten ja kirjoitetun kielen oppimisen tärkeyttä. Kirjoitettu kieli oli Malmin mielestä välttämätöntä tiedonhankinnan ja kuulevien kanssa kommunikoinnin vuoksi.
Malm piti viittomakieltä kuurojen luonnollisena äidinkielenä ja korosti, että sillä voitiin ilmaista kaikki samat asiat kuin puheellakin. Kuurojen oppilaiden oli kuitenkin opittava kahta kieltä, kirjoitettua ja viitottua. Kirjoitetun kielen he oppivat viitotun avulla. Malmin opetustapa tähtäsi siis kaksikielisyyteen.
Malmin mielestä ei ollut asiaa, jota kuurot eivät oppisi. Kirjakielen oppiminen tosin tapahtui kuulevia hitaammin. Puheopetusta hän piti hyödyllisenä, mutta puhekyvyllä ei hänen mielestään ollut merkitystä muun opetuksen ja sivistyksen rinnalla.
Malmin tavoitteet olivat kunnianhimoisia ja hänen pedagogisissa näkemyksissään oli aineksia eurooppalaista valistusajattelusta. Sen mukaisesti pyrittiin monipuoliseen sivistykseen ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten oikeuteen saada opetusta. Kuurojenkoulujen oppisisältö ei poikennut juurikaan myöhemmän kansakoulun vastaavasta: molemmissa uskonnolla oli tärkeä sija.
Porvoon koulupäivien tarkka sisältö ei ole selvillä, mutta opetus oli tiedollis-sivistävää. Koulun ensimmäinen vuositutkinto järjestettiin vuonna 1852 ja myös lehdistö huomioi sen. Tutkinnossa olivat mukana oppilaat Hirn ja Sirén. Malmin aikana kuurojenkouluissa opetettiin lukemista, kirjoittamista, ruotsin ja suomen kieltä, uskontoa, laskentoa, piirustusta, maantietoa, luonnontiedettä, historiaa, voimistelua ja sormikieltä. Lisäksi annettiin opetusta käsityöläisammateissa. Suurin osa koulutunneista käytettiin kirjoitetun kielen ja viittomakielen opetukseen.
Malmin yksityisessä koulussa opiskeli runsaan 12 toimintavuoden aikana ilmeisesti vain 29 oppilasta. Varhaisia oppilasluetteloita ei ole säilynyt, joten vuoteen 1854 saakka oppilaista on hajanaisia tietoja. Vaikka Malm julkaisi koulustaan lehti-ilmoituksia, koulupaikkoja kyseltiin vain vähän. Vuodesta 1857 alkaen koulun talous parani ja oppilasmääräkin kasvoi. Oppilaiden iät vaihtelivat 8-vuotiaasta 25-vuotiaaseen.
Monille oppilaille oli koulun ylläpitomaksu liian korkea, siitäkin huolimatta ettei Malm ottanut työstään palkkaa. Opetustyön lisäksi hän joutui huolehtimaan oppilaiden majoituksesta. Kun Malm siirtyi opettajaksi Turun kouluun, osa Porvoon koulun oppilaista siirtyi hänen mukanaan. Kevätlukukaudella 1860 Turun kouluun saapui 22 uutta oppilasta. Heistä nuorin oli 9-vuotias ja vanhin 27. Osa heistä oli saanut alkeisopetusta ja osa osasi entuudestaan viittomakieltä.
Malmin aikana oppilaita opetettiin samoissa ryhmissä, olivatpa he sitten taustaltaan eri sosiaali- tai kieliryhmistä tai eri-ikäisiä. Sen sijaan ryhmissä vallitsi sukupuolen mukainen jako: tyttöjä ja poikia opetettiin erikseen.
Suurin osa oppilaista opiskeli iltapäivisin piirustusta tai ammattia. Pojat olivat kaupungilla puuseppien, suutarien, räätälien, vaununtekijöiden ja puutarhurien opissa. Tytöt opiskelivat koulussa käsityötaitoja. Oli tarkoitus, että oppilaat asuisivat käsityöläisten luona oppipoikina tai perhemajoituksessa. Tämä osoittautui kuitenkin alussa hankalaksi kommunikointivaikeuksien ja asenteiden vuoksi. Vähitellen koulu alkoi vuokrata "pikkuinternaatteja" eli asuntolatiloja, joihin palkattiin henkilökuntaa valvomaan oppilaita.
|
