KUUROMYKISTÄ, heidän sielullisesta tilastansa, kielestään ja opettamistavastaan.
Kirjoitus Helsingfors Tidningar -lehdessä vuonna 1852
I.
Useiden minulle tehtyjen kysymysten johdosta, katson velvollisuudekseni antaa täten seuraavia lyhyitä selontekoja kyseessä olevasta aineesta.
Kun ei ole voitu, olipa sitten kysymyksessä kuulolahjainen tai kuuromykkä, tehdä ajatuksia ymmärrettäväksi määrätyissä tapauksissa, niin on tämä puute aiheuttanut liikkeiden syntymisen, joilla on koetettu tehdä tarkoitus toisille selväksi.
Viittomakieli syntyi halusta tehdä liikkeitä asiain näin ollen, joka on useinkin ominaista opetusta saamattomalle kuuromykälle täysaistisen ympäristön keskuudessa, ja jota monet täysaistiset käyttävät ilman että kuuromykkää on läsnä, mutta kuuromykkäin piirissä korotetaan se todelliseksi yleiseksi äidin-, seurustelu- ja opetus-kieleksi, jota sen vuoksi nimitetään merkki- eli viittomakieleksi erotukseksi kehittämättömästä liikekielestä, koska luonnollinen kieli on kuuromykkäin itsensä joka päivä luoma ja muodostama heidän seurustelussaan ja yhteiselämässään sekä vasta heidän opettajiensa ja sitten täysoppineista kuuromykistä etevimpien järjestämä ja parantama, niin että tämä tällä tavoin viljelty kieli nykyään on varmempi, yksinkertaisempi, selvempi ja nopeampi kuitenkin sopivasti säilyttäen kaiken mahdollisen, joka mykin viittoiluin jäljitellen soveltuu jokaisen esineen muotoon, liikkeeseen y. m. - Sanoja täysaististen kielessä vastaa täydellisesti merkit viittomakielessä, jotka syntyvät siitä, että ajatusten ilmilausumiseksi jäljitellään ihmisten ja muiden esineiden luonteenomaisia liikkeitä, suuntia, asentoja, muotoja ja ominaisuuksia, heidän toimiansa ja olemistapaansa, ja siis ovat eläviä, mutta katoavia piirustuksia ilmaan, jokainen yhtenä silmänräpäyksenä ja, jos määrättyjä merkkejä siitä ei helposti muodostu, samalla vertauskuvallisesti ja yksinkertaistettuina havainnollistuttaen sellaisia esineitä, käsin, sormin ja käsivarsin, jotka tässä suhteessa ovat viittomakielen oleellisia elimiä, sekä koskettavat ihmisruumiin osia, tavallisesti oikeanpuolisia, ja liikkeillään kuvaavat eri suuntia ja asentoja ilmaan, tuodaan ilmi koko joukon merkkejä esim. rakastaa, vihata, siunata, kirota, kysyä, vastata, kertoa, ilmoittaa, ihailla, halveksia, kunnioittaa, pelätä, epäillä, jumaloida, uskoa, väittää, kiittää, moittia, syyttää, todistaa, tuomita, rangaista, tarkastaa, tutkia, nöyrä, kuuluisa, tyhmä, hullu, viekas, punanen, sininen, valkonen, jumalallinen, taivaallinen, hengellinen, luonnollinen, hyvä, tosi, paha, epärehellinen, lämmin, valoisa, sisäinen, ulkonainen, tänään, nyt, eilen, vuosittain, ennen, heidän, hänen, vaikka, niin, sillä, hyvyys, viisaus, tahto, ymmärrys, itserakkaus, maailmanrakkaus, sisäinen tarkotus, vastaavaisuus, korkeudenjumala, halu, pitäminen, havainto, viattomuus, rauha, toivo, henki, henkimaailma, taivas, päivä, loiste, liekki, suihku, jalokivi, öljypuu, kulta, happi, vety, painolaki, vetovoima, yhdensuuntainen, hätä, sähkömagnetismi, seitsemänheteinen, solu, patenssi, kolmio, perinnöttömäksi tekeminen, takuu, manaus, jankkoaura y. m. mitä rajattomimmin vaihdellen moninaisimman hienoin vivahduksin, joten viittomakieli kohoaa samalle tasolle kuulokielen kanssa. Esimerkkinä merkkien muodostumisesta esitettäköön seuraavaa: Etusormi kohotettuna taivasta kohti merkitsee Jumalaa; Oikea käsi painettuna sydämelle merkitsee rakkautta; Etu- ja keskisormi yhdessä kämmenellä totuutta; Etusormi vietynä kehässä kasvojen ympäri aurinkoa; Kasivarsi taivutettuna muotoon ja peukalo ojennettuna kuuta; Etusormen sively ristissä rinnalla piispaa; Etusormen vieminen korvaan kuulo; Kädet ristissä sormia erottamatta ystävyyttä; Etusormien kärkien uudistettu hiominen vastakkain vihamielisyyttä; käsivarret ristissä laiskuutta; j. n. e. Missä määrin viittomakielellä tyydyttävästi voidaan ilmaista ajatuksia, nähdään erittäinkin viittoiluilla toimitetuista näytännöistä, joita vilkkaat italialaiset karnevaaliaikana ja muulloinkin esittävät teatterissa, mykistä keskusteluista heidän välillään ilman että on läsnä kuuromykkiä; jumalanpalveluksista, rukouksen harjoituksista ja puheista viittomakielellä, joita pidetään kuuromykkäin opistossa ja vaikuttavat ja ihmetystä herättävästä keskustelusta mimiikkaan tottuneen sokean ja kuuromykän välillä. Siitä sekä varmistuttavista käännöskokeista nähdään selvästi että kaikki mitä äänellä ilmaistaan voidaan myöskin viittomakielellä saada ilmi ilman pienintäkään poikkeusta. Kuuromykkä viittojapuhujilla on tavattoman hyvä kyky, niinkuin täysaistisillakin kielellänsä, yhtä nopeasti kuin selvästi ja oikeasti ilmaista ajatuksiansa, jonka ohella heillä näyttää olevan enemmän eloisuutta ja huomaavaisuutta katseessaan, ilmekkyyttä kasvonpiirteissään ja eloa käsivarren liikkeissään kuin kuulolahjaisilla, niin että ajattelemattomat oudot nähdessään heidän vilkkaan viittomakeskustelunsa voisivat arvella, että viittojat pelkäävät lepoa tai että heitä vaivaa liikuttamis tai tappelutauti, vaikka he kielellänsä puhuvat aivan samanluonteisesti kuin täysaistiset omallaan ja näitä liikkeitä voi katsoa kuuluvan heidän luonnolliseen ja tavalliseen tilaansa. Koska sisäinen tila on sopusoinnussa ulkonaisen kanssa, niin tehdään liikkeitä kasvonilmeiden yhteydessä, vaikkakin erilaatuiset vaistomaiset silmän- ja kasvonilmeet ovatkin tunteiden ja sielunominaisuuksien merkkejä, ilman käsivarsien pienintäkään apua, ja molempia käsivarsia käytetään merkin syntymiseksi, vaikkakin yksinäinen käsivarsi muodostaa täydellisen merkin, jonka viittomataitoinen ymmärtää. Kaunotekniikan mukaan, johon muutamat oppineet kirjallisissa teoksissaan lukevat viittomaopin, on varsinainen viittoileminen sekä kaunista että soitannollista, ja runokappaleet viittomakielellä ovat viehättäviä.
Etevämpi kaikkia muita täysaististen käyttämiä kieliä on viittomakieli, jonka oppineet tähän asti ovat jättäneet huomioonottamatta luetellessaan ihmissuvun puhumia kieliä, ehdottomasti siinä; että se on kaikkein omituisin, täynnä totuutta, elämää ja vaikutusta, koska se ilmeissään on yhtäpitävä jokaisen esineen muodon, ulkonäön, liikkeiden ja tunteenilmauksien kanssa, niin että kaikki kansanlajit ja jokainen yksityinen voivat ymmärtää noita luonnollisia merkkejä; että se tosin näyttäessään yksinkertaiselta kuitenkin omaa sen tavattoman rikkauden, että useinkin samojen esineiden eri ilmaukset ovat helppotajuisia, ja jokaista yksilöä, vaikka hänellä onkin oma laatunsa tätä kieltä, kuitenkin voidaan ymmärtää, että kielellä, jonka viittomajärjestelmäoppi on yksinkertaisin kielioppi, on mitä parhain etu mukautua jokaisen esineen luonteen, vaikutuksen ja ominaisuuksien mukaan ja melkein kaikki merkit ovat taipumattomia, mutta vivahdusrikkaita ja vastaavat kaikkia käsitteitä, jota vastoin muut kielet, tässä suhteessa oikukkaita, mutkallisia ja teennäisiä, vaativat paljoa harjotusta, tuntemusta ja tottumusta, jolla kaikki tästä koituvat vaikeudet voitetaan; että useita tuntemattomia merkkejä itse järki luopi hetkenä, jolloin ajatuksia tahdotaan ilmaista erittäinkin mitä tulee ennen tuntemattomiin esineisiin, jonka takia ajattelevaiset henkilöt, jotka ovat voittaneet tarpeellisen taituruuden ajatuksiensa ilmaisemisessa ja siten täydellisesti perehtyneet viittomakielen henkeen, helposti ymmärtävät useita (ei kaikkia) heille outoja merkkejä kysymättä niiden merkitystä ja luovat uusia merkkejä, jota vastoin toisten täytyy valita joka sana, joita muodostetaan yhteissopimuksesta y. m. ja selvitellä jokaisen tuntemattoman sanan merkitystä kielessänsä, jossa luonnonäänien matkiminen ei ole mitään verrattuna merkkikielessä vallitsevaan matkimisjärjestelmään, jonka mukaan merkkejä muodostetaan. Paitsi vastamainittuja ja muitakin etuja on viittomakielellä muutamia puutteitakin aivan samoin kuin nykyään parantuneella suomenkielellä kielentutkimuksen mukaan. Mutta viittomakielellä on niin erinomainen ominaisuus, että sitä voidaan täydellistyttää viittomatieteen ja vastaavaisuusopin mukaan, jotka perustuvat kaikkiin mahdollisiin tieteenhaaroihin. Esimerkkinä joistakin merkkikielen yllämainituista eduista muistakoot meidän rakkaat Lukijamme, että täysaistiset usein havainnollistuttavat asian äänellä lausuttua selitystä määrätyillä selventävillä liikkeillä, ja useiden henkilöiden, jotka ovat matkustaneet vieraissa maissa, mutta eivät ole ymmärtäneet vierasta kieltä, on täytynyt turvautua ymmärrettävimpiin merkkeihin voidakseen siten ilmaista toivomuksiansa. Mutta suuri joukko sellaisia merkkejä ei oikeastaan lueta viittomakielen ominaisiin ja kaikkia ajatusvivahduksia ilmaiseviin runsaasti lajiteltuihin merkkeihin, koska edellisiä moniselityksisinä ja epäselvinä muodostelmina eivät kuuromykät oikein voi ymmärtää, elleivät he taitavina viittomakielen käyttäjinä voi vedota monivuotisen havainnontekemisen kautta terästyneeseen huomiokykyyn ja siten asianhaarojen viittauksien mukaan selittää mitä tarkoitusta tuodaan esiin tuolla kehittämättömällä viittomakielellä.
On kyllä totta että kuuromykillä eri maissa on niin eri merkkejä samalle käsitteelle, että he eivät osaksi ymmärrä merkkejä eri vieraissa kielissä, kun ne erittäinkin henkisissä asioissa eivät ole yhtäpitäviä, mutta kuitenkin ymmärtävät eri kansakuntien kuuromykät toisiansa paljon paremmin kuin täysaistiset, kun nämä eivät ole lukeneet ulkomaisia kieliä, sillä hyvin monet merkit, vaikkakin enemmän tai vähemmän yhtäläisiä eri viittomakielissä, ovat kuitenkin luonnostansa pohjaltaan yhtäpitäviä. Siitä mitä nyt on esitetty viittomakielestä käy selville, että sitä on hoidettava kuuromykkien äidinkielenä kaikissa heidän kasvatuslaitoksissaan, koska jokainen kuuro tulokas tällä kielellä tekee tuttavuutta onnettomuustoveriensa ja hyväntekijäinsä kanssa ja siten vähitellen paremmin ymmärtää kasvattajiansa, jonka vuoksi koulu on hänelle melkein kuin uusi löydetty maailma, jonka ennen aavistamattomat aarteet ja löydöt tekevät hänet iloiseksi ja onnelliseksi kun hän huomaa tästä hetkestä lähtien paremmin ymmärtävänsä ja tulevansa ymmärretyksi kärsittyään kotonaan paljon alituisesta hiljaisuudesta, koska ympäristö tavallisesti on kykenemätön tai useammin välinpitämätön tullakseen hänelle ymmärrettäviksi, ja siksi rajoittuu tavallisesti yksinkertaisimpiin merkkiviittauksiin, kuinka hän ulkonaisesti on käyttäytyvä ja mitä hän koneellisesti on tekevä kun hän ne ymmärtää kokemuksesta.
II.
Ensimäinen mitä opettaja tekee uudelle kuuromykkä tulokkaalle on tutustaa hänet viittomakielen luonnolliseen osaan (ja sitten teko-osaan) erittäinkin seurustelussa tovereiden kanssa, sitä nopeammin, kuta enemmän heitä on, jotta hän ymmärtäisi opetusta, ja toinen, melkein samanaikainen on, että ensin kirjaimet sitten sanat esitetään oppilaalle, joka on kirjoittava ne mallin mukaan aakkosjärjestyksessä. Kun tämä on tapahtunut tai jos hän on sen aikaisemmin kotonaan oppinut, josta vanhemmat olisivat voineet pitää huolta valmistuksena kouluun pääsölle, ja jos hän on oppivainen, opettaa hänelle sanojen merkityksiä, jota velvollisuuksia he kuitenkin unohtuvaisuudesta, taitamattomuudesta tai menestyksen epäilemisestä hyvin harvoin täyttävät, sitten kirjoittaa hän ne havainnolliset sanat jotka Opettaja on tarkoittanut muistiharjoitukseksi, joiden sanojen merkityksen Opettaja selittää siten, että hän osottaa niitä näkyviä esineitä tai tekoja, joita nämät sanat tarkoittavat, ja nimittää ne merkillä, jotka Oppilas helposti muistaa, nimittäin ensin ihmisruumiin osien merkit ja nimet ja sitten jokapäiväisten yleisimpäin esineiden ja tekojen. Kun Opettaja huomaa, että Oppilas harjotuksen jälkeen tuntee nämät nimet, kuulustaa hän häntä sillä tavoin, että hän ainoastaan merkillä ilman osottamista nimittää esineen ja Oppilas vastaa kirjottamalla sanan muistista. Kuta enemmän hän täten tutustuu merkkikieleen, sitä helpommin ymmärtää hän henkisiä sanoja ja esineitä, jotka mahdollisimman selvästi selitetään viittomakielellä, jonka kautta hän omistaa itselleen huomattavan ajattelukyvyn sisäisen itsensä ilmaisemiseksi, joka kyky aikaa myöten jalostuu samoin kuin täysaistisillakin. Niinpä huomataan syvimmällä ihmetyksellä ja nöyryydellä, että Jumala tutkimattomassa luomisviisaudessaan, hyvyydessään ja voimassaan korvaa heille puuttuvan kuulokyvyn, joka on alkuperäinen ehto sielullisen kehityksen hankkimiselle, mutta heitä on kasvatettava Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi sekä yhteiskunnallisiin tehtäviin. Koska sielulla aina on synnynnäinen taipumus ajattelemiseen ja tahtomiseen, niin ei kuulon puuttuminen koskaan voi estää kuuromykkäin ymmärryksen luonnollista kehitystä, mutta kyllä kykyä kuuloteitse ilmaista ajatuksia, jonka kautta pääsiallisesti sielunkehitystä edistetään, missä suhteessa kuulon puuttumista voidaan verrata molempien käsivarsien puutteeseen, joka mitenkään ei voi ehkäistä sielun toimintaa ja käyttöä, ja kuuromykän sielua virtaan joka luonnollisen kulkunsa ehkäisystä ei pysähdy vaan tulvii. Tämä totuus päätetään siitä, että kuuromykät tultuaan oppilaitoksissa tuntemaan viittomakielen kertovat paljon entisistä ajatuksistaan muististaan, joita heillä lapsuudesta asti oli ollut ennen sinne tuloa, joka selvästi todistaa, että heillä on todellinen sielunelämä ja eloisa menneisyyden tieto kuten täysaistisillakin, vaikka kuuromykkäin omaiset tavallisesti eivät voi aavistaa noita hämäriä aavistuksia, joita kuuromykät tahtovat, mutta eivät voi tehdä ymmärrettäväksi heille.
Koska kuuromykkä oppilaiden täytyy oppia kahta kieltä, joita käytetään koulussa, nimittäin viittoma- ja kirjakieltä, niin oppivat he kirjakielen edellisen välityksellä, melkein niinkuin täysaistiset oppivat jonkun vieraan kielen äidinkielellään. Ensin selitetään kirjakielen kielioppi vähitellen, muoto-opilliselta, lauseopilliselta, ja oikeinkirjoituksen kannalta sekä muutamia murteellisia puhetapoja yhteydessä tavallisimpien sanojen muistiharjoituksen kanssa, ja sitten laskuoppi, uskonto, maantieto, historia, ja muita tieteitä viittomakielellä, joista kuitenkin kielioppi sana- ja lauseharjoituksineen ottaa suurimman osan opetusajasta.
Vaikka kuuromykät viittomatieteen avulla näyttävät oppivan äidinkieltänsä nopeammin kuin täysaistiset omaansa ja alkuperäinen luonto näyttää edellisissä säilyvän kauemmin kuin jälkimäisissä, ja sitäpaitsi kuuromykät vastaanottavat opetusta yhtä helposti kuin muut, niin harjautuvat he kuitenkin hitaammin kirjakielessä kuin suuri osa täysaistisista. Ei siksi että heillä olisi huonompia sielunominaisuuksia, sillä paitsi yhtä ainoaa poikkeusta, soittotaidetta, ei ole mitään tiedettä eikä mitään kieltä, jota vahvamuistinen ja tiedonhaluinen kuuromykkä ei voisi omistaa; vaan tämä ikävyys johtuu tavallisesti siitä, että he lapsuudessaan eivät voi kuulla äänikieltä, jota joka päivä käytetään suureksi eduksi sivistyksen edistymiselle ja siirrytään kirjakieleen tavaamisen avulla. Tämän kielen kanssa ei viittomakielellä ole mitään kosketuskohtaa, jonkavuoksi kuuromykät tarvitsevat suurta voimain ponnistusta, koska puhumattomuuden puute kotona on jättänyt kehittämättä kyvyn esteettä ilmaista ajatuksia ja ymmärtää muita ei merkkikielitaitoisia kirjakielellä, sen harjotukseen. Kuuromykkäin sielua ei tässä suhteessa voi verrata kylvövalmiiseen peltoon, niinkuin täysaististen sielua kouluun saapuessa, vaan alussa tietystikin raivaamattomaan maahan, joka muodostuakseen sellaiseksi pelloksi vaatii vaivaa, aikaa ja valmistusta, vaikkakin se kuuromykkäin harjaantuneen Opettajan johdolla näyttää synnynnäiseltä mutta alkeisopetuksen ja menestyksen laatu riippuu oppilaan erottamiskyvystä. Tästä seuraten huomataan että tavallinen, mitä kuulolahjaiset oppivat ennen kouluun tulemistaan seurustelussa omaistensa kanssa, suurimmaksi osaksi opetetaan kuuromykille heidän vasta tultuaan kouluun, mistä syystä kuuromykkäin opetusaika olisi alusta asti tehtävä pitemmäksi kuin muuten, vaikkakin he, ollen jo iäkkäämpiä, oppivat pikemmin määrättynä oppiaikana kuin nuorimmat koululapset kuulevien joukossa, kun nämät sekä suullaan että käsillään puhujat ovat saapuneet ensimmäisiin kouluihinsa.
Jos kuuromykät, jotka kaikista keskusteluun käytettävistä kielistä helpoimmin oppivat viittoma-puhekielen, sen lisäksi oppisivat viittoma-kirjakielen, joka siitä muodostuu tavuuopin avulla, niin he todennäköisesti tekisivät nopeampia edistysaskeleita opetuksessa tällä kielellä kuin tavallisissa oloissa täysaististen kielellä. Tämä tavuuoppi on siinä, että viittomakielen elimien liikkumaviivat ja asennot, joilla merkit muodostetaan, piirustetaan merkittyinä tekokirjaimilla ja tekoviivoilla, joista merkit voidaan tuntea, joissa itsemuodostettu ja jäljitelty vastaavat täysaististen vokaaleja ja konsonantteja sanoissa. Sentähden voi henkilö, joka osaa sellaisen kirjaimiston, lukea ja kirjoittaa viittomakirjakielellä, jota kokemuksen keksintöjen kautta voidaan täydellistyttää samoinkuin kuulevienkin nykyistä kirjakieltä sen muuttuessa riimuista yksinkertaisiksi kirjaimiksi.
Mutta tuo lyhyt aika sitten keksitty ja aivan helpposelityksinen viittoma-kirjakieli, mukavampi ja lyhyempi kuin muiden kirjakieli rivin pituuteen nähden, on kuitenkin aina pysyvä käyttämättömänä paitsi muutamissa harvoissa tapauksissa, koska kuuromykät, jotka pääasiallisesti seurustelevat täysaististen kanssa, aina käyttävät näiden kieltä kirjoituksessa, vaikka suhde ja vuorovaikutus kuuromykkäin äidin-puhekielen (viittomakielen) ja äidin-kirjakielen (täysaististen kirjakielen) välillä huomataan epäedulliseksi, kun tässä suhteessa vertaamalla kuvitellaan mielessä että täysaistisen, joka puhuu erästä äidinkieltä, mutta täytyy kirjoittaa toista kieltä, edistys kirjoituskyvyssä olisi todennäköisesti pienempi, kuin jos hän käyttäisi samaa kieltä puheessa ja kirjoituksessa. Juuri sellainen haitta on kuuromykkyyden tavallinen seuraajatar.
Vastaesitetyistä syistä johtuu, että, erittäinkin päästyään kuuromykkäin oppilaitoksesta, lukutaitoiset vähitellen saavuttavat taituruutta kirjakielessä keskustellessaan täysaististen kanssa, jotka hyvin tavaavat ja selvästi kirjoittavat, sekä myöskin kirjojen lukemisen kautta, kunhan he vaan ennen kirjoittamista ovat perehtyneet kielioppiin ja omistavat muistissansa varaston tavallisimpia sanoja; kun he, vaikkakin osalla on kyllin tiede- ynnä kielentuntemusta, viittomakielen yksinkertaisuuden vaikutuksesta alussa kirjoittavat väärin mitä tulee harvinaisiin kieliopillisiin oikkuihin ja kielenmääräyksiin y. m. jotka eivät mitenkään ole riippuvaisia älyllis-harjoituksesta viittomakielellä vaikkakin he tuntematta perinpohjin tavuuoppia kirjoittavat hyvin, oikean tavaamisen mukaan, jota vastoin useimmat täysaistiset huonosti tavaavat muutamia sanoja.
Ylläolevista syistä täytyy olla perinpohjin harjaantunut viittomakieleen ja tuntea hyvin kuuromykkäin sielulliset suhteet jotta voisi tajuta heidän lausuttuja ajatuksiaan ja kasvattaa heitä, sillä heillä on paljon enemmän tietoja viittomakielellä kuin mitä voidaan saada selville kirjakielellä, ja he edistyvät paljon paremmin saadessaan viittomakielitaitoisen opetusta. Päästyään pois oppilaitoksistaan, joissa viittomakieli on vallitsevana, käyttävät erittäin lukutaitoiset kuuromykät kirja- ja sormikieltä keskustellessaan toisten kanssa, jotka eivät ole oppineet viittomaan.
Jos kuuromykkä on saavuttanut saman tietoasteen kuin täysaistinen, on edellisellä luonnollisesti, voidakseen käsittää eri asioita, täytynyt olla enemmän terävänäköisyyttä ja tutkijahenkeä kuin jälkimäisellä juuri sentähden että edellisen täytyy opiskellessansa omin neuvoin tieteitä ja kieliä ja kaivaten kuultavia keskustelutilaisuuksia, y. m. ja haittanansa täysaististen kankeat kirjalliset keskustelut y. m. vahvistuttaa sielunlahjojansa voittaakseen tällaisia kuuromykkyyden aiheuttamia haittoja. Ettei kuuromykkyys kuitenkaan tällä tavoin estä korkean opin ja sivistyksen hankkimista eikä yhteiskunnallisen elämän nauttimista, myöntää jokainen ennakkoluuloton ajattelija, sillä kuuromykillä on samat sielun ja ruumiin ominaisuudet kuin täysaistisillakin tässä tapauksessa, jonka toden vahvistaa sekin että muutamat kuuromykät, vaikkakin harvat, ovat saavuttaneet runoilijan kirjailijan, senaattorin, tuomarin, taiteilijan, professorin, ritarin y. m. nimen ja ominaisuudet ulkomailla ja monista muista kuuromykistä rahvaan piiristä ja muista säädyistä on tullut käsityöläisiä, mestareita, maanviljelijöitä y. m. kyeten pitämään huolta itsestään ja perheestään.
Muutamat syntyänsä kuuromykätkin ovat äänellä puhuneet niin taitavasti, että oudot eivät koskaan olisi luulleet heitä kuuromykiksi, ja vaikka nämät eivät ole kuulleet yhtä ainoata ääntiötä, vaan kiinnittäneet kaiken huomionsa puhutellun eri suunliikkeisiin, jota tämä ehkä ei helposti huomaakaan, kuuromykkäin mitä tarmokkaimmin harjoiteltua ja tutkittua oikein ääntämisoppia sekä taitoa päättää sanoja avatun suun muodosta ja asennoista, jota he tarkkaavat. Tällaiset ovat kuitenkin harvinaisuuksia opinsaaneiden kuuromykkien joukossa, mutta tämä merkillinen kyky ei kuitenkaan ole sielunviljelykselle miksikään eduksi verrattuna niihin kuuromykkiin, jotka eivät voi ymmärtää huuli- ja äänikieltä.
Että kuuromykkiä, huolimatta tuhatvuotisesta lääketieteen yrityksestä parantaa mykkyyttä, on ollut olemassa entisaikoina, nähdään vanhasta testamentista, Jeesuksen elämästä ja muista kertomuksista sekä ulko- että kotimaisista tiedonannoista kuuromykkäin huomattavasta lukumäärästä, joka yleensä lisääntyy päiväntasaajalta napoihin päin. Kuuromykkyys kohtaa tavallisesti lapsia hennoimmassa iässä ja lähinnä vanhempia kasvuiässä olevia useista syistä kuten säikähtymisestä, eri onnettomuustapauksista, huonosta hoidosta ja monesta ankarasta taudista, joita vastaan lukemattomia keinoja turhaan on käytetty. Onneksi on kuuromykkyys yksi niitä harvinaisia poikkeuksia, jotka eivät mene perintönä syntyessä kuten muut sairaudet.
Kuuromykkiä sanotaan kuuromykiksi ei sentähden että he eivät voi kuulla, sillä useat kuuromykät kuulevat elävien olentojen ja kuolleiden kappaleiden äännähdyksiä, vaan siksi että he eivät voi kuulla tavallista ihmisääntä ja siis eivät voi puhua kuuloteitse. He kuulevat kovia ääniä korvilla ja heikkoja ruumiin tuntoaistilla, erittäinkin jalkojen, mutta eivät koskaan hienoimpia, heikompia ääniä, joita terveet korvat kuulevat. Ne voimakkaat äänet, joita kuuromykät läheltä kuulevat korvillaan, kuulevat he ruumiin tuntoaistilla värähdyksen vaikutuksesta kauempana. Kun jokin aisti puuttuu, enentyy toisten aistien hienous ja voima samassa määrin, ja näin on myöskin kuuromykkien laita, joilla on hyvä näkö, sillä he näkevät jo vaaran etäältä ja heidän silmänsä ovat heidän vahtinsa ja pikajuoksijansa ilmassa, heidän tähystellessään, tarkastaessaan ja huomatessaan mitä tahansa, sanalla sanoen heidän silmänsä toimivat alati joka tapauksessa muiden etupäässä käyttäessä kuulokykyänsä.
Niinkuin täysaistinen ihminen, joka ei vielä ole saanut opetusta kristillisyydessä eikä yhteiskunnallisessa suhteissa, y. m., tahi vaikkakin maailman kunnioittamana ja eläen yhteiskun-nallisen lain mukaan oman itsensä ja uskonnon vaipan suojassa kotielämässään ei välitä siveellisten eikä kristillisten neuvojen huomioonottamista tahtonsa parantamiseksi, - samoinkuin tämä ihminen siten joutuu kärsimään ikävyyksiä, y. m. vieraassa maassa, jossa vallitseva kieli, tavat ja lait y. m. ovat hänelle tuntemattomia, ja hän siksi ei voi pidättäytyä ikävyyksistä ja hautoo itsessään paheita kuten epäluuloisuutta, riitaisuutta ja toraa y. m., koska siellä ei useinkaan voida tehdä hänelle ymmärrettäväksi, miksi häntä niin kohdellaan ja mitä siellä tehdään; samoin on laita opetusta saamattomien syntymästään kuuromykkien täysaististen keskuudessa, sitä enemmän kun rahvas, johon enemmistö kuuromykkiä kuuluu, on hyvin vähän säädyllistä ja valistunutta kaikessa turmeluksessaan, jonka totuuden vahvistamiseksi lukijamme muistakoot "kuuromykän päiväkirjan," mielenkiintoista kertomusta Saima Tidningissä vuonna 1846. Siinä selitetään lyhyessä yhteenvedossa miksi Jumala, ihmissydämen ja munaskuiden korkein tuntija ja tutkija, sanoo: "Sinun ei tule torua kuuroa, vaan peljätä Jumalaa, sillä minä olen Herra," 3 M. 19:14. Tämä periaate on oleva ehtona kuuromykkäin kasvattamiselle ja omantunnonmukaiselle kohtelulle, kun heille luonto, maailma ja ihmiselämä näyttäytyvät ratkaisemattomina arvoituksina. Kuuromykkiä ei ole kuitenkaan koskaan jätettävä siveellisyyttä alentavaan laiskuuteen eikä paheisiin, joiden tukehduttamiseksi käytetään kuritusta ja nuhdetta rakkaudessa, kun he ovat oppineet erottamaan pahan hyvästä, mutta joita vastaan aina valvonta, toiminnassa pitäminen, hyvä esimerkki, hellä kohtelu, keskustelun elähdyttäminen, palkinnot ahkeruudesta ja työstä ovat kaikkein parhaat aseet. Kuuromykät nimittäin pitävät tarkasti silmällä toisten elämää, mutta ankaruus, uhkaavat liikkeet, rakkaudeton toruminen y. m. ovat kielletyt heidän seurassaan, koska muutamat henkilöt kuuromykkäin lähipiireissä, erittäinkin vanhat naiset käyttävät tätä huonoa tapaa hyvässäkin tarkoituksessa haukkuen tai muristen kuin koirat, ja kiljuen tai kiekuen ja kaakottaen kuin linnut y. m. siten näyttäen raakalaisilta ja villeiltä itse kuuromykistäkin, jotka eivät voi kuulla sellaisia sanamoitteita, vaan kiinnittävät koko huomionsa sellaisten henkilöiden kasvoihin, mikä ei suinkaan voi parantaa heitä pelosta, hämilläänolosta y. m., kun niistä näyttää puuttuvan rakkautta ja hyvyyttä, vaan vähitellen totuttaa heitä tavallisiin, samojen henkilöiden valittamiin vikoihin kuten epäluuloon, luottamuksen puutteeseen, epäsopuun y. m. Sillä heille, joilla silmät kuulon puutteen vaikutuksesta ovat hyvin toimivaiset ja havaintoihin syventyväiset, ovat murjottavat kasvot pahin näky mitä voi ajatella seurustelussa ihmisten kanssa. Sivistymättömät kuuromykät ovat tavallisesti eläviä koneita tai patsaita täysaististen seurassa, jonka vuoksi he kuten erakot ovat surullisia, synkkiä ja alakuloisia ylimalkaan.
Koska kuuromykät, meidän hyljätyt kristisisaremme ja -veljemme, kasvatuksen ja opetuksen puutteesta viettävät elämänsä tietämättömyyden pimeydessä, toimettomuuden erämaassa ja keskellä paheiden salakareja, joita aistillisuus hallitsee, ja siten ovat hyödyttöminä toisilleen ja raskaana taakkana ympäristölleen ja yhteiskunnalle koko elinaikansa, paitsi niitä, jotka saamatta mitään varsinaista opetusta, ovat saaneet hyvän kasvatuksen helliltä ja ymmärtäväisiltä vanhemmiltaan, niin voidaan nämät ja muut ikävyydet poistaa vain järjestämällä tarkoituksenmukainen opisto kuuromykkäin sielulliseksi parantamiseksi. Sillä ainoastaan tämän ihanan lähetystyön kautta voidaan Suomen kuuromykkä pakanat käännyttää Kristityiksi ihmiseksi sanan todellisessa merkityksessä Math. 25:40. Tämän yhteydessä ansaitsee espanjalainen benediktiiniläismunkki Pedrow de Ponces tulla mainituksi ensimmäisenä hyväntekijänä kuuromykkäin keskuudessa, mutta hänen kuoltuansa puolivälissä 17 vuosisataa ei tehty mitään heidän puolestaan, kunnes asia toteutettiin Ranskassa 18 vuosisadan puolivälissä. Noin 120 vuotta sitten ei ollut olemassa yhtään valtion kannattamaa kuuromykkäin oppilaitosta, mutta nyt on Euroopassa, Ameriikassa ja Aasiassa (?) suunnilleen 200 opistoa, osittain täysaististen ihmisystäväin, osittain muutamain niistä päässeitten kuuromykkien perustamina, joista Lontoon opisto lienee suurin Euroopassa; siellä on 14 opettajaa sekä noin 300 oppilasta ja vuotuistulo on 12.000 £. Neljästä Venäjän Keisarikunnan oppilaitoksesta Pietarissa, Moskovassa, Varsovassa ja Rigassa on ensimainitussa 160 oppilasta ja vuotuistulo on noin 32.000 hopearuplaa. Vuonna 1809 Tukholmaan perustettu sokeain ja kuuromykkäin oppilaitos nauttii H. M. Kuningattaren Armollista suojelusta ja siellä on yli 100 oppilasta, joista 70 kuuromykkää, ja omistaa se noin 80.000 riikintaaleri setelin suuruisen rahaston ynnä vuotuistuloja 20.000 riikintaaleri seteliä, josta 11.000 käytetään kuuromykkä vapaaoppilaiden kasvattamiseksi ja opettamiseksi. Joka juhlapäivä pannaan siellä toimeen mahtava viittoma- ja äänijumalanpalvelus, jossa myöskin yleisö mielellään on läsnä kirkkosalissa ja jonka kuuromykkäin opettajat toimittavat. Tutkinto, uimamaisterinvihkiäiset ja ensimmäinen kommuunio pidetään joka toinen tai joka kolmas vuosi, jota usein Kuninkaallinen perhekin kunnioittaa läsnäolollaan. Ruotsalaisen opiston Kuninkaallisten määräysten mukaan ei oppikurssi yleensä ole pitempi kuin kahdeksan vuotta kuuromykkä vapaaoppilaille. Muissa kuuromykkäin opistoissa eri maissa on opetusaika 6-9 vuotta, ehkä pisin Pietarin oppilaitoksella, jossa kuuromykkä kasvatit ovat 7-12 vuoden sisäänpääsyiästään lähtien pojat 25 vuoden ja tytöt 18 vuoden ikään.
Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin kristityssä Euroopassa, jossa ei ole kuuromykille oppilaitosta, huolimatta niiden suuresta lukumäärästä, joka Tuomiokaputulin toimittaman luettelon mukaan nousi 1,466 :een Suomessa, joista 500 sopivassa oppi-iässä; vaikka on olemassa useita pienempiä vähemmän väkirikkaita valtioita kuin Suomi, joissa on useita opistoja kuuromykkiä varten, esim. useat Saksan valloista, Norja, jossa kuningaskunnassa lienee kaksi opistoa, nimittäin Trondhjemissa vuodesta 1824 ja Kristiaaniassa myöhemmiltä ajoilta. Edellisen suuremman perustaja ja johtaja oli kuuromykkä johtaja Möller hyvällä menestyksellä synnyinseudullaan, entinen oppilas ja apu-opettaja Kööpenhaminan kuuromykkäin opistossa, ja jälkimäisen pienemmän kandidaatti Balchen Bergenistä, joka sitä ennen oli tehnyt ulkomaanmatkan oppiakseen lähemmin tuntemaan eri opistoja ja kuuromykkäin opetusmenetelmiä.
C. O. Malm
|
Opetus ja oppilaat
