Lapsuus ja kouluaika
Carl Oscar Malm syntyi 12.2.1826 Iso-Vahen ratsutilalla Euran pitäjässä. Hänen vanhempansa olivat Katarina Juliana o.s. Tandefelt ja Anders Gustaf Malm, joilla oli kolme yhteistä lasta. Vuonna 1827 perhe muutti Askolaan, missä Malm vietti varhaislapsuutensa, ja vuonna 1833 Porvooseen.
Malmin isä oli arvostettu virkamies, jolle oli myönnetty sotakamreerin arvonimi. Hän toimi vuodesta 1832 lähtien kaupunginviskaalina Porvoossa sekä muissa viroissa ja luottamustehtävissä. Malmin äiti kuoli keuhkotulehdukseen vuonna 1838, ja isä solmi tämän jälkeen uuden avioliiton Christina Emerentia af Enehjelmin kanssa.
Malmin kuurous huomattiin, kun hänen odotettiin alkavan puhua. Kuurouden syy ei ole selvä. Syyksi arveltiin imettäjästä tarttunutta syyhytautia, jonka aikana pojan korvista oli valunut verensekaista ainetta. Kuuroutta yritettiin parantaa tuloksetta muun muassa sähkövirralla tukholmalaisen lääkärin luona.
Isä kuvaili Malmia "helposti tajuavaksi ja ymmärtäväiseksi" sekä reippaaksi ja yritteliääksi. Poika oli myös itsepäinen ja loukkaantui herkästi. Suurta mielihyvää hänelle tuottivat matkustaminen ja kauniit puvut. Kotona Malmille oli opetettu kirjaimet ja numerot. Malmit olivat saaneet tietää Ruotsissa asuvilta sukulaisiltaan Tukholmassa sijaitsevasta Manilla-nimisestä kuurojenkoulusta. He päättivät lähettää pojan sinne, koska Suomessa ei ollut kuuroille tarkoitettua oppilaitosta.
Elokuussa 1834 saapui 8-vuotias Malm Manillaan. Koulun maineikkain opettaja oli Johan Gerhard Holtz, joka oli itsekin kuuro. Malm oli Holzin yksityisoppilaana vuoteen 1840, jolloin siirtyi varsinaiseksi oppilaaksi Manillaan.
Holtzin oppilaana Malm oppi koulun käytännön mukaisesti kaksi kieltä: koulussa käytetyn viittomakielen ja kirjoitetun ruotsin. Tavallisten kouluaineiden lisäksi hän opiskeli isän toivomuksesta puusepän ammattia, jota poika ei kuitenkaan kokenut kutsumuksekseen. Jo kouluaikana Malmin haaveena oli perustaa kuurojenkoulu Suomeen. Hän etsi käsiinsä kuuroja käsittelevää kirjallisuutta ja yritti selvittää Suomen kuurojen lukumäärää haastattelemalla tapaamiaan maanmiehiä. Vuonna 1843 hän sai mahdollisuuden toimia Manillassa apuopettajana ja oppilaiden ohjaajana, mikä tarjosi arvokasta kokemusta tulevaa työtä varten.
Malm päätti opintonsa Manillassa vuonna 1845 ja hänen sanottiin olleen koulun siihen astisista oppilaista etevin. Päästötodistukseen oli koulun johtaja Ossian Edmund Borg kirjoittanut, että Malm oli hankkinut harvinaisen taidon ruotsin kielessä, saanut opetusta historiassa, maantieteessä, luonnontieteessä, lasku- ja mittausopissa sekä uskonnossa. Oppilas sai kiitosta hyvästä käytöksestä, ahkeruudesta ja oppivaisuudesta. Manillassa edistettiin myös liikunnan opetusta ja aktiivinen Malm vihittiin vuonna 1845 "mainioksi uimamaisteriksi". Koulun tutkintotilaisuudessa hän käsitteli taitavasti annettuja aiheita: kasvatusta ja Kustaa Vaasan hallitusta. Malm sai myös rippikouluopetusta ja hänet laskettiin ehtoolliselle Kuninkaallisessa Linnankappelissa Tukholmassa.
Malmista mainittiin, että hän oli kouluaikanaan mietiskelevä nuorukainen. Hän pohdiskeli kuurojen asemaa ja koulutusta ja kirjoittipa viimeisenä opiskeluvuotenaan aineen "Kuuromykkä ilman kasvatusta on onnettomuudeksi itselleen ja muille." Malmin esikuva kasvattajana oli koulun johtaja Ossian Edmund Borg.
Koulun päätyttyä vuonna 1845 Malm palasi kotikaupunkiinsa Porvooseen. Paluu herätti porvoolaisten huomion ja hänestä kirjoitettiin lehdissä.
|
