Kuuromykkä ilman kasvatusta on onnettomuudeksi itselleen ja muille.
C. 0. Malmin ainekirjoitus vuodelta 1845
Kuuromykäksi sanotaan sitä, jolta puuttuu sekä kuulo että puhekyky. Tämä kuuromykkyys syntyy monesta meille suureksi osaksi tuntemattomasta syystä: osaksi odottamattomista onnettomuustapauksista, osaksi vanhempain huolimattomasta ja huonosta lastensa kasvatuksesta, osaksi Jumalan tahdon määräämästä puutteesta luodussa ihmisolennossa.
Vaikkakaan vanhemmat, lapsensa odottamattomasta mykkyydestä surun murtamina, eivät voi hankkia lapselle samaa sivistystä kuin kuuleville puhuville lapsilleen, on heidän kuitenkin valvottava kuuromykkä lastansa ja valvottava suuremmalla huolella kuin kaikkilahjaista lasta; kuuromykkä lapsen kasvatus voi kyllä olla menestykseltään epävarmaa, mutta voi se myöskin valmistaa onnea kuuromykkä lapsen tulevaan elämään, jos sillä vain on hyviä ominaisuuksia. Onnettomuus on lapsen kohtalo, ellei kukaan hyväntekijä ota toimekseen parantaa ja onnellistuttaa sen kuulopuutteen kautta luonnollisesti synkkää kohtaloa.
Kohdatessaan kuuromykän herää hellyyttä ja sääliä kuulevissa ja puhuvissa ihmisissä yleensä ja surumielisinä valittavat nämä tuota onnetonta, etenkin koska tältä puuttuu puhekyky. Mutta valistuneet, viisaat ja ihmisälyllä perustetut ihmeteltävät laitokset kuuromykkäin opetusta varten, jotka herättävät heissä tietoja, joten kuuromykät oppivat käyttämään viittomakieltä, sormikieltä ja keskustelemaan kirjallisesti, voivat korvata puuttuvaa puhekykyä, kun kuuromykät siten ymmärtävät ja käsittävät ihmisten tahdon, tunteet, ominaisuudet ja liikkeet, ja sillä tavoin oppivat noudattamaan toisten toiveita sekä hyvien henkilöiden esimerkiksi kelpaavia toimia ja elintapoja.
Kuulo ja puhekyky tuottavat ihmiselle nopeuden tietämisen ja ymmärtämisen jalostamisessa, mutta näiden ominaisuuksien valitettava puute ei kuitenkaan sisällä kuuromykän täydellistä sulkemista valon, jalostamisen ja onnen piiristä. Tämä puute oikeuttaa korkeintain, että kuuromykkä hitaammin kulkee samaa päämäärää kohti, jonka täysaistinen ihminen nopeammin saavuttaa, mutta jonka hitaampi saavuttaminen kuuromykkäin taholta voi saada vanhemmat ja ystävät kärsimättömiksi ja tyytymättömiksi hyvän asian menestymisestä. Jos kuuromykälle opetusta selvästi ja ymmärtäväisesti annetaan, on varmaa, vaikka ei sitä uskota, että järjen valaisemisessa voidaan saavuttaa kuuromykissä sama nopeus kuin kuulevissa puhuvissa.
Erinomaisen kasvatuksen kautta voi kuuromykkä, vaikkakin harvoin, saavuttaa täydellisen ihanteellisuuden. Jos kuuromykältä puuttuu opetusta ja kasvatusta, muistuttaa hän luonnollisesti matkituissa liikkeissään apinoista ja hänestä tulee jäljittelijä, joka herättää ihmisissä pilkkaa ja ajatuksen että kuuromykkä on mielenaikainen, hupsu, järjetön, tyhmyri y. m. ja siis aika hölmö.
Puhuvat kuulevat luulevat, että kuuromykiltä puuttuu kaikenlainen havaintokyky, kaikki jalostusasteet, kaikki kyky ilmaista ajatuksensa kielellä ja vaikuttaa toisiin kokemuksillaan, tunteillaan ja pyynnöillään ja että henkiset ominaisuudet, kuten toivo, kärsivällisyys y. m. ovat tuntemattomia kuuromykälle. Ah, ei, ei! sekä onnessa että onnettomuudessa on kuuromykällä luonnostaan sama paikka kuin puhuvilla ja kuulevilla vertaisillaan, sillä Jumala loi ja järjesti kaikki viisaasti. Kuuromykkä ei voi saavuttaa vähempää autuutta kuin puhuva ja kuuleva ei maassa eikä taivaassa. Vaikkakin kuuromykkiä onnettoman asemansa vuoksi voidaan pitää vähemmän miellyttävinä useimmille ihmisille, ei kuitenkaan puheen eikä kuulon puutteellisuuden painostus ota heiltä ihmisen henkisen ja ruumiillisen olemuksen parhaita puolia: järjen valoa, valistuksen soihtua, kykyä hyödyttää itseään ja mutta, uskonnon lohdutusta, taivaan tuntemusta ja perintöä.
Jos heitä opetetaan ja he edistyvät siinä, tulee heistä yhtä onnellisia ja miellyttäviä kuin siveellisiä. Muuten ovat kuuromykät hyvin onnettomia, jos he, kaikissa niissä monissa vaikeuksissa ja kärsimyksissä, y. m. joita voi johtua kuuromykkyydestä, eivät saa apua hyvään. Ilman opetusta syntyy hämäriä aavistuksia heidän sielussaan, joita he eivät voi lausua eikä tehdä muille selväksi. Silloin muodostuu heissä harhaanjohtavia kuvitteluja kaikesta, jotka jäävät ratkaisemattomaksi arvoitukseksi, ellei kukaan valaise eikä ojenna heidän arvostelujaan. Tämä harhaileminen tuottaa onnettomuutta ja pimeyttä heidän ymmärrykseensä, ja vetävät he puoleensa yleistä sääliä, y. m. henkilöiden taholta, joita liikuttaa heidän kova ja onneton kohtalonsa.
On hyödyllistä että kuuromykät saavat kokoontua kasvatustarhoihin, laitoksiin, opistoihin, y m., joissa tehdään paljon heidän tietojensa kartuttamiseksi. Yleensä on toivottavaa, että hyväätekevät henkilöt valmistavat kuuromykille kaikkea sitä hyvää, jota paras kasvatustapa tuo mukanaan, totuttavat heitä Jumalanpelkoon, kaikkiin hyveisiin ja jaloihin tekoihin, joiden kautta onnea leviää heidän tulevaan elämäänsä.
|
Lapsuus ja kouluaika
