Carl Oscar Malmin päiväkirja
Otteita Carl Oscar Malmin päiväkirjasta, jota hän on pitänyt Manilla-instituutissa vuonna 1843. Malm oli tuolloin 17-vuotias. Muistiinpanot ovat päiväkirjojen tapaan katkelmallisia, mutta kuvaavat omalla tavallaan oppilaan elämää Manilla koulussa 1800-luvulla.
Tammikuun 6. päivänä 1843
Luin pitkän aikaa tähtitieteellistä kirjaa, kun herra Borg pyysi minua tekemään varjokuvanäytelmään pahvista pään, jolla oli liikkuva kaula. Tein sen iltapäivällä.
Jumalanpalveluksemme pidettiin täällä isoimmassa makuusalissamme ja muutama vieras nainen oli siellä läsnä. Wall meni kaupungille tapaamaan herra Forsellia, mutta etsi tätä turhaan, koska hän oli jo lähtenyt ulos.
Nuorempi Kumelin lähestyi varomattomasti varjokuvanäytelmän vasemmanpuolista irrallista paperiseinää. Lars Ramström tönäisi häntä odottamatta mainittua seinää päin ja se putosi lattialle. Myös Gösta Lagerberg tönäisi paperiseinän alas ja herra Borg oli tästä heille vihainen.
Herra Borg pyysi vieraita katsomaan varjokuvanäytelmää, jossa hän esitti muutaman pojan kanssa useita rooleja. Osia esitettiin Beelsebub -nimisestä näytelmästä (kaikkien pirujen piru). Se oli erittäin hauskaa sekä vieraille että meille. Varjonäytelmä loppui viisitoista yli 9 illalla.
Tammikuun 24. päivänä 1843
Puuseppämestari oli tehnyt jalustan ja sille asetettiin liitutaulu nojalleen kakluunia vasten. Herra Holtz kuulusteli pojilta uskontoa ja herra Klingsporr sormiaakkosia.
Kaksi renkiä kantoi muutaman koivulankun puusepänverstaaseen, missä herra Broberg myi ne puusepänmestarille 7 riikintaalerista. Lankuista piti tehdä puusepän työkaluja.
Pojat pitivät herra Borgista, joka antoi heille piirustuksia ja opetti heitä kirjoittamaan kuvien avulla. Myöhemmin hän teki korjauksia heidän kirjoituksiinsa.
Vanhempien koulutoverieni ei tarvitse aina viittoa aamu- ja iltarukousta pojille.
Pelasin erän shakkia Carlssonin kanssa ja hän hävisi kaksi kertaa.
Sain tietää, että herra Brobergin äiti oli kuollut.
Tammikuun 26. päivänä 1843
Muistin, että tänään oli kuningas Kaarle XIV Juhanan syntymäpäivä. Viitoin uudet aamu- ja iltarukoukset herra Ljunggrenille ja pojille.
Työskentelin puusepänverstaassa, kun herra Borg kutsui minut luokseen. Hän ei viittonut minulle viittomin vaan ainoastaan sormiaakkosin: "Tiedätkö, että kuningas on nimittänyt tohtori Petterssonin Suurkirkon seurakunnan kirkkoherraksi?" Vastasin: "En." Hän vastasi silloin minulle: "Sinun on kirjoitettava ja onniteltava häntä, koska hänet on ylennetty kirkkoherraksi ja pyydettävä häntä sinun ja tovereittesi uskonnon opettajaksi. Kun olet kirjoittanut tämän onnentoivotuksen, sinun on mentävä herra Klingsporrin luo, jotta hän tekisi siihen tarvittavat korjaukset."
Tämä tapahtui poikien ilta-aterian jälkeen, ennen minun ilta-ateriaani.
Tammikuun 27. päivänä 1843
Minä ja viisi vanhempaa poikaa siistiydyimme ja lähdimme asuntolasta klo 8 aamulla. Lähestyimme renkiä, joka ajoi hitaasti tukkikärryjä yhdellä hevosella. Täysin musta koira seurasi häntä.
Minun piti mennä herra tohtori Petterssonin luo ja jättää hänelle kirjoittamani onnittelu, mutta matkalla Piispanniemessä koira puri minua oikeaan käsivarteeni ja vaarallisesti polvilumpioon. Oikea housunlahkeenikin meni rikki ja menetin kirjoitetun paperin. Viitoin rengille: "Katso loukkaantunutta polvilumpiotani ja rikkinäisiä housujani!" Hän vaikeni.
Palasin asuntolaan vaihtamaan rikkinäiset housuni ehjiin. Kiiruhdin sen jälkeen kirkolle, missä tapasin herra Borgin ja pojat, jotka jonkun aikaa olivat odottaneet minua. Hän oli saanut tietää heiltä, että koira oli hyökännyt kimppuuni, mistä hän tuli melko surulliseksi.
Menimme pastorin taloon yllä mainitun kirkon vieressä ja tapasimme herra tohtori Petterssonin, joka sai kirjoittamani onnentoivotuksen Carlbergiltä. Hän sai tietää herra Borgilta, että koira oli hyökännyt kimppuuni, niin että olin kadottanut onnentoivotukseni, joka minun piti jättää herra tohtorille. Hän osoitti minua kohtaan ystävällistä osanottoa, kätteli minua ja poikia ja vilkutti meille jäähyväisiksi. Kun olimme saaneet häneltä viiniä, menimme takaisin asuntolaan.
Jalkaani, jota koira oli purrut, väsytti. Kun olimme tulleet onnellisesti kotiin, satoi. Kirjoitin kirjeen vanhemmilleni. Minulla oli edelleen kipuja jalassa ja onnuin, enkä työskennellyt puusepänverstaassa.
Helmikuun 6. päivänä 1843
J. Andersson oli postilähettinä tällä viikolla. Oppilaat saivat herra Borgilta luvan katsoa ja lainata pukuja, joita heidän piti kunnostaa itselleen aamupäivällä. Oppilaat pukivat pukuja ylleen, mutta heitä ei pidetty yhtä komeina ja kauniina kuin vuonna 1842 Carlin päivänä.
Mathilda Lagergrenin sisko pyysi saada lainata ruskeat vaatteeni, joihin hän pukeutui ja kostymeerasi itsensä. Pukeuduttuaan erilaisiin pukuihin kaikki kuuromykät oppilaat menivät koulusaliin. Jotkut naisten leninkeihin pukeutuneet pojat olivat hyvin naisten näköisiä. Jotkut miesten vaatteisiin pukeutuneet tytöt eivät muistuttaneet miehiä. He seisoivat polvet koukussa ja vääräsäärisinä, niin että heidät helposti havaitsi miesten vaatteisiin pukeutuneiksi naisiksi. Herroja Borgia, Holtzia ja Klingsporria ilahdutti katsella kostymeerattuja oppilaita. He tarjosivat oppilaille kahvia ja teetä, joita olivat antaneet ostaa kaupungilta. Kukin oppilas sai kaksi kuppia kahvia, teetä ja korppuja. He tanssivat ja pitivät omalla tavallaan hauskaa koulusalissa.
Åman toi minulle kahvia ja korppuja sairashuoneeseen. Herra Holtz tuli luokseni tiedustelemaan terveydentilaani. Pian sen jälkeen sisäkkö toi minulle teetä ja korppuja. Halusin mennä herrojen Borg, Holtz ja Klingsporrin luo, mutta olin sairashuoneessa vuoteen omana. Siksi kirjoitin nämä sanat: "Sydämellinen kiitos niille, jotka ovat tuoneet minulle kahvia ja teetä".
Hetkeä myöhemmin Killman toi minulle viiniä ja sanoi, että Hänen Majesteettinsa Kuningatar on antanut 10 pulloa samppanjaa kaikille kuuromykille oppilaille. He olivat siitä hyvillään. Jokainen pullo samppanjaa maksaa 5 riikintaaleria. Minusta tämä viini oli harvinaisen vahvaa ja hyvänmakuista. Kaikki oppilaat tanssivat keskiyöhön saakka.
Sisäkkö toi minulle illalliseni ja sanoi, että herra Broberg ja hänen rouvansa olivat vihaisia ja puhuivat pahaa toisistaan. Söin illalliseni sairashuoneessa ennen herroja Borg, Holtz ja Klingsporr ja kaikkia oppilaita, jotka rukoiltuaan iltarukouksensa söivät yhdessä ruokasalissa. Oppilaat hyvästelivät yllämainitut herrat iloisesti.
Helmikuun 24. päivänä 1843
Olin pahoillani pilvistä, jotka estivät minua menemästä observatorioon ja katselemasta taivaan tähtiä. Niitä pystyy näkemään teleskoopilla jopa päivällä.
Herra Borg opetti minua, joitakin poikia ja tyttöjä kirjoittamaan harjoitusesimerkkejä - tämä oli minulle hyödyllistä. Herra Holtz opetti poikia laskemaan. Herra Klingsporr kuulusteli minua ja joitakin poikia ruotsin historiassa.
Herra Borg antoi minulle Klingvallin tähtitaivasta käsittelevän kirjan ja sanoi minulle: "Sinun pitää opetella ja harjoitella tähtitiedettä ja historiaa." Luin pitkään minulle hyödyllisiä tähtitieteen kirjoja. Sisäkkö kuurasi poikien makuusalin. Luistelimme jäällä ja siellä mamselli Lindbom istuutui kelkkaan, joka saatiin liikkeelle kahdella lyhyellä sauvalla, joiden terät olivat rautaa.
|
Lapsuus ja kouluaika
