2. Kulttuuripäivien synty ja tarkoitus

Kulttuuripäivät taustalla voidaan nähdä toisaalta kuulevien 1950-luvun nuorisojärjestöjen toiminnot ja henkiset kilpailut ja toisaalta halu luoda yhteyksiä kuurojen nuortenkerhojen välille.

Kuurojen yhdistyksissä jäsenillä ei yleensä ollut tapana kilpailla keskenään muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. 1920-luvulla järjestettiin ’lausuntokilpailuja puheella’ kuulevien johdolla ja myöhemmin kuurojen nuorten kerhoissa ja shakkikerhoissa keskinäisiä kilpailuja. Kuurot saattoivat kyllä osallistua myös kuulevien kilpailuihin, mutta tasa-arvoinen kilpaileminen toteutui vain harvassa lajissa kuten kuvataiteessa. Syynä oli tuomarien puuttuva viittomakielen taito. Omat kulttuuripäivät edistivät nuorison henkisen pääoman, tiedon ja taidon kasvua. Nuoret saattoivat kilpailla ja esiintyä muiden kuurojen kanssa, ja löydettiinpä myös uusia kykyjä esiintymään kuurojenyhdistysten tilaisuuksissa. Kulttuuripäivillä oli myös kasvattava ja persoonallisuutta kehittävä merkitys, joka kannusti löytämään oman elämänasenteen.

Ehdotus henkisten kilpailuiden järjestämisestä esitettiin ensimmäistä kertaa Kuurojen Liiton vuosikokouksessa vuonna 1949. Vaasan kuurojenyhdistyksen Erkki Tuliniemi ehdotti, että vanha yleisten kokousten perinne elvytettäisiin ja järjestettäisiin henkiset kilpailut. Hänen ehdotuksensa ei kuitenkaan saanut kannatusta. Vasta myöhemmin Helsingin nuortenkerhon toveri-illassa vaajakoskelaisen Inkeri Koskisen ehdotus kulttuuripäivien järjestämisestä vei asiaa eteenpäin.

Aura Ahlbäck ehdotti vuosikokouksessa vuonna 1955, että joka kolmas vuosi järjestettäisiin nuorten kulttuuripäivät, joiden ohjelmaan kuuluisivat henkiset kilpailut. Kulttuuripäivien avulla edistettäisiin nuorisotyötä ja kasvatettaisiin nuoria yhdistystoimintaan. Kulttuuripäivätoimikunta perustettiinkin ja jäseninä olivat aluksi Aura Ahlbäck, Kaisu Korhonen, Kauko Mäkelä ja Jarmo Narmala. Järjestelyissä olivat mukana myös Sirpa Kostiainen, Terttu Martola ja Esko Sänkiniemi yhdessä kulloisenkin tapahtumapaikkakunnan yhdistyksen vastuuhenkilöiden kanssa.

Ensimmäiset nuorten kuurojen kulttuuripäivät järjestettiin vuonna 1956 Helsingin Kuurojen Yhdistyksellä. Ne saavuttivat heti suuren suosion, joka yllätti myös järjestäjät. Paikalla oli runsaslukuinen yleisö seuraamassa 14:ää kuurojenyhdistystä edustavan yli 40 kilpailijan mittelöitä. Ohjelmassa oli viisi kilpailulajia: piirustus, lausunta, kertomus, esitelmä ja kansantanhu. Kilpailijoiden ikäraja oli 40 vuotta muissa lajeissa paitsi tanhussa. Tungos oli melkoinen, sillä mukana kaikkiaan oli noin 300 henkeä. Tapahtuman päätöksenä vietettiin iltajuhlaa Elannon juhlasalissa.

Jo ensimmäisillä kulttuuripäivillä runonlausunnan pakolliseksi numeroksi valittiin Lauri Pohjanpään runo ”Soihdunkantajat”. Runon sisältö sopi hyvin tapahtuman henkeen ja siitä tuli kulttuuripäivien tunnus ’valon soihtu’, joka kuvasti henkisten saavutusten ja perinteiden siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Kulttuuripäiviä on pidetty arvokkaana, omanarvotuntoa kohottavana tilaisuutena, jossa uudet ideat, ilmaisumuodot ja kyvyt ovat päässeet esille. Ne ovat myös osoittaneet, kuinka kilpailijoiden taidot ovat kehittyneet, ja tarjonneet tilaisuuden vertailla omaa ja muiden tasoa sekä saada uusia ideoita.