1. Kulttuuritoiminnan pitkät juuret

Kuurojen kulttuuripäivien juuret ovat syvällä kuurojenyhteisön henkisessä perinnössä.

Kuurojen yhdistykset ovat olleet kuurojen yhteisössä keskeisessä roolissa ja ne yhdessä koulujen kanssa ovat välittäneet kuurojen kulttuurin, perinteet ja arvot seuraaville sukupolville. Yhdistykset ovat valvoneet etuja ja välittäneet tietoa ja samalla niissä on varhain vaalittu omaa kulttuuria. Ne ovat tarjonneet luontevan omakielisen kanssakäymisen, joka kuulevassa valtakulttuurissa ei ole ollut mahdollista.

Suurissa kaupungeissa jäsenet kokoontuivat viikoittain tai kuukausittain. Iltamien ja vuosijuhlien ohjelmassa oli näytelmiä, runonlausuntaa, taikatemppuja, kertomuksia ja esitelmiä. Moneen yhdistykseen perustettiin oma näytelmäkerho ja muissa viittomakielisissä kerhoissa tehtiin myös käsitöitä tai opiskeltiin. Helsingin Kuuromykkäin Yhdistykselle perustettiin näytelmäkerho 1915, mutta näytelmiä oli esitetty jo vuodesta 1895 lähtien.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kuurojen riveistä nousi lahjakkaita taiteilijoita, jotka opiskelivat taideoppilaitoksissa kuten esimerkiksi Ateneumissa. Myös yhdistyksissä harrastettiin taiteita alusta pitäen. Kuurojen kulttuuriharrastusten esikuvina toimivat Albert Tallroth ja Fritz Hirn, joilla molemmilla oli rikas viittomakieli.

Tallrothia pidetään kuurojen kulttuuritoiminnan perustajana ja viittomakielisten ilmaisukeinojen kehittäjänä. Hän kirjoitti runoja, joita julkaistiin Kuuromykkäin Lehdessä, ja esitti niitä kauniiden, sulavien liikkeiden avulla viittomakielellä. Tallroth ja Axel Norstedt esittivät viittomakuorojen kanssa tätä ”kuuromykkäin lauluksi” kutsuttua esityslajia jo 1800-luvun lopulla.

Oralismin aikakausi heikensi viittomista ja sai kuurot häpeämään omaa kieltään. Tuolloin viittomakielinen taide ei kehittynyt ja parissakymmenessä vuodessa perintö lähes tuhoutui. Kuurojenyhdistyksissä viitottiin kuitenkin edelleen, minkä ansiosta viittomakieli osaltaan säilyi.

Yhdistysten piirikokouksista kehittyneet esitelmäpäivät, joista ensimmäiset järjestettiin vuonna 1921, elvyttivät kulttuuritoimintaa. Ne antoivat sysäyksen kulttuuripäiville ja esitelmien pito oli myöhemmin yksi kulttuuripäivien kilpailulajeista. Kuurojen Liiton merkkivuosina järjestetyt juhlat ovat aina toimineet myös kuurojen kulttuurin katselmuksina. ä, runonlausuntaa, taikatemppuja, kertomuksia ja esitelmiä. Moneen yhdistykseen perustettiin oma näytelmäkerho ja muissa viittomakielisissä kerhoissa tehtiin myös käsitöitä tai opiskeltiin. Helsingin Kuuromykkäin Yhdistykselle perustettiin näytelmäkerho 1915, mutta näytelmiä oli esitetty jo vuodesta 1895 lähtien.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kuurojen riveistä nousi lahjakkaita taiteilijoita, jotka opiskelivat taideoppilaitoksissa kuten esimerkiksi Ateneumissa. Myös yhdistyksissä harrastettiin taiteita alusta pitäen. Kuurojen kulttuuriharrastusten esikuvina toimivat Albert Tallroth ja Fritz Hirn, joilla molemmilla oli rikas viittomakieli.

Tallrothia pidetään kuurojen kulttuuritoiminnan perustajana ja viittomakielisten ilmaisukeinojen kehittäjänä. Hän kirjoitti runoja, joita julkaistiin Kuuromykkäin Lehdessä, ja esitti niitä kauniiden, sulavien liikkeiden avulla viittomakielellä. Tallroth ja Axel Norstedt esittivät viittomakuorojen kanssa tätä ”kuuromykkäin lauluksi” kutsuttua esityslajia jo 1800-luvun lopulla.

Oralismin aikakausi heikensi viittomista ja sai kuurot häpeämään omaa kieltään. Tuolloin viittomakielinen taide ei kehittynyt ja parissakymmenessä vuodessa perintö lähes tuhoutui. Kuurojenyhdistyksissä viitottiin kuitenkin edelleen, minkä ansiosta viittomakieli osaltaan säilyi.

Yhdistysten piirikokouksista kehittyneet esitelmäpäivät, joista ensimmäiset järjestettiin vuonna 1921, elvyttivät kulttuuritoimintaa. Ne antoivat sysäyksen kulttuuripäiville ja esitelmien pito oli myöhemmin yksi kulttuuripäivien kilpailulajeista. Kuurojen Liiton merkkivuosina järjestetyt juhlat ovat aina toimineet myös kuurojen kulttuurin katselmuksina.