5. Tutkimus vaikuttaa viittomakielen sanakirjatyöhön

Viittomakielen kielitieteellinen tutkimus alkoi 1960-luvulla Yhdysvalloissa ja Suomessa 1980-luvulla. Tutkimus muutti vanhat käsitykset viittomakielistä ja osoitti, että ne ovat itsenäisiä kieliä ja verrattavissa puhuttuihin kieliin. Näin ollen ei ollut olemassa yhtä yleismaailmallista viittomakieltä. Ymmärrettiin myös, että viitottu puhe ei ollut itsenäinen kieli, vaan sekoitus puhuttua kieltä ja viittomakielen viittomia.

Vuonna 1982 käynnistyi Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksella viittomakielen tutkimusprojekti. Tarkoituksena oli aluksi selvittää yleisesti suomalaisen viittomakielen rakennetta, mutta ei varsinaista kielioppia, koska resurssit olivat rajalliset. 1980-luvun jälkipuoliskolla ilmestyivät ensimmäiset tutkimusraportit. 1990-luvun lopulta lähtien tutkimus lisääntyi ja siitä lähtien on ilmestynyt useita viittomakieltä käsitteleviä teoksia ja tutkimuksia.

Vuonna 1988 Kuurojen Liitossa aloitettiin uudenlainen sanakirjaprojekti. Uuden sanakirjan kohderyhmänä olivat sekä suomalaista viittomakieltä äidinkielenään käyttävät että kielenoppijat. Viittomakielisille sanakirja oli kuvaus heidän äidinkielensä perusviittomistosta. Kirjan materiaalia tuotettaessa tehtiin myös koko ajan suomalaisen viittomakielen viittomiston ja kieliopin perustutkimusta. Hirnien loistavien sanakirjavihkojen jälkeen haluttiin vihdoin taas kuvata viittomakieltä puhuttujen kielten veroisena lingvistisenä järjestelmänä.

Suomalaisen viittomakielen perussanakirja julkaistiin ensin kirjamuotoisena vuonna 1998. Sanakirjassa on 1219 sanakirja-artikkelia, jotka on jaettu viittomien käsimuotoryhmien mukaisiin lukuihin. Artikkelissa on viittoman perusmuoto, viittomaan liittyviä huomautuksia ja selityksiä, suomenkieliset vastineet, rinnakkaismuodot sekä tietoa viittoman tuottamisesta ja tyyliarvosta. Viittomia sanakirjassa on noin 3000, koska yhdessä sanakirja-artikkelissa saattaa tilan säästämiseksi olla kuvattuna monta muodoltaan toisiaan muistuttavaa viittomaa.

Perussanakirjaan on kunkin viittoman käyttöä valaisemaan laadittu viitottuja esimerkkilauseita, joiden suomenkieliset käännökset julkaistiin kirjassa. Sanakirjan teossa käytettiin monipuolisesti videotekniikkaa. Muun muassa viittomia esittävät stillkuvat kaapattiin videolta. Viittomat näkyvät näin aitoina ja luonnollisina.

Sanakirja laadittiin kaksikieliseksi, niin että haku toimii suomalaisesta viittomakielestä suomeen päin. Hakujärjestelmän perustaksi valittiin viittoman rakennepiirteistä seuraavat neljä: käsimuoto, 1-/2-kätisyys, paikka ja liike. Kirjan lopussa on hakemisto viittomien suomenkielisistä vastineista.

Perussanakirjan jatko-osa ”Numeroita ja lukumäärien ilmaisuja” ilmestyi vuonna 2002 ja siinä on 174 sanakirja-artikkelia. Teokseen liittyi myös video, jolta oli mahdollista nähdä tarkasti viittoman tuottaminen. Perussanakirjan verkkoversio ”Suvi” julkaistiin vuonna 2003, ja samalla saatiin käyttöön perussanakirjan sisältämä runsas viitottujen esimerkkilauseiden aineisto. Verkkosanakirja mahdollisti myös monipuoliset hakutoiminnot.

Tutkimus ja sitä hyödyntävä sanakirjatyö vaikutti myös siihen, että suomenruotsalaiset kuurot määrittivät oman kielimuotonsa olevan oma kielensä: suomenruotsalainen viittomakieli. Yhden kansallisen viittomakielen sijasta puhuttiin kahdesta: suomalaisesta ja suomenruotsalaisesta viittomakielestä, vaikka nämä kaksi viittomakieltä ilmeisimmin eriytyivät jo hyvin varhain.

Hirnien sanakirjojen jälkeen aina vuosituhannen vaihteeseen saakka, sanakirjatyössä kuvattiin yksinomaan suomalaista viittomakieltä. Vasta vuonna 2002 julkaistiin ensimmäinen suomenruotsalaisen viittomakielen sanakirja. Suomenruotsalaisen viittomakielen tutkimus käynnistyi vuonna 1998. Tutkimusprojektin aikana kartoitettiin ja tallennettiin suomenruotsalaista viittomakieltä ja tuloksena syntyi vuonna 2002 julkaistu pienimuotoinen suomenruotsalaisen viittomakielen sanakirja ”Se vårt språk!” – ”Näe kielemme!”. Sanakirjaan kuului kirjan lisäksi video. Sanakirja laadittiin kolmikieliseksi ja haku toimii suomenruotsalaisesta viittomakielestä ruotsiin ja suomeen päin. Kirjassa on 38 sanakirja-artikkelia. Vuonna 2015 suomenruotsalainen viittomakieli sai Suvi-verkkosanakirjaan oman sivustonsa.