Tekniikkaa koulussa

Kun puhemenetelmä 1800-luvun lopussa tuli kuurojenkouluissa vallitsevaksi opetusmenetelmäksi, tarvittiin kouluissa myös puheopetuksessa käytettäviä välineitä kuten peilejä ja puheopetuslusikoita. Kuulontutkimus ja kuulolaitteet kehittyivät nopeasti 1950-luvulla, ja tällä oli vaikutuksensa myös kuurojenkouluihin. Yleinen tekninen kehitys ja puheterapian hyödyntäminen toivat uusia teknisiä laitteita sekä koulujen puheterapiaan että kuulemista tehostamaan.

Kouluissa oli käytössä muun muassa ryhmäkuuntelulaitteet, joiden tarkoituksena oli helpottaa kuulemista. Opettajalla oli lähetin, johon hän puhui, ja kunkin oppilaan rinnalla puolestaan riippui kaulahihnasta vastaanotin, jolla kuunneltiin. Monenlaisilla laitteilla ohjattiin lisäksi äänteiden tuottamista. Tällaisia olivat muun muassa erilaiset indikaattorit. Niistä oppilas saattoi nähdä, miten hän kykeni tuottamaan puheäänteitä. Opettajan valikoimiin kuuluivat myös erilaiset instrumentit, joilla pyrittiin ohjaamaan suun ja kielen asentoa oikeaan suuntaan. Lisäksi valikoimiin kuului runsaasti kuvallista materiaalia, muun muassa huulten asentoa eri äänteissä kuvaavia huuliokuvia.