Varhaisia yrityksiä parantaa kuuroutta

Kuuroutta on eri aikoina yritetty parantaa monenlaisin menetelmin. 1700-luvun puolivälissä toimineen Abraham Argillanderin oppilasta Wolfgang Helsingiusta hoidettiin sekä sähköllä että mineraalivesihoidolla. Myös Suomen kuurojenopetuksen perustajan, Carl Oscar Malmin, kuuroutta yritettiin hoitaa sähköllä. Tukholman Manilla-koulussa, jossa Malm oli oppilaana, oli käytössä sähköhoitoon tarvittavat välineet. Sähköhoidosta koulussa huolehti Malmille jo aiemmin vastaavaa hoitoa antanut tohtori Saeve. Manillassa käytettiin myös terveyslähteiden vettä. Yleensä näistä parannusyrityksistä ei ollut apua, ja näin oli myös Helsingiuksen sekä Malmin tapauksessa.

Kuuromykkäin Lehden artikkelin mukaan Tanskan kuurojenopetuksen perustaja, tohtori Peter Atke Castberg, oli kokeillut 1800-luvun alussa sähköhoitoa kuuroihin. Hoitomenetelmää kutsuttiin myös galvanismiksi. Se oli 1800-luvulla suosittu monien sairauksien hoitokeinona. Castbergin kokeilua kuvaillaan niin, että kuurot olivat hoidon aikana hypelleet korkealle tuolilta ja että lihakset olivat nytkähdelleet pelottavan näköisesti. Hoidettavat olivat toisinaan kuolonkalpeita ja tuskanhiki saattoi valua virtanaan. Hoidolla oli joissain tapauksissa jopa kuuroutta pahentavat seuraukset.

Monilla, jotka pyrkivät parantamaan kuuroutta eri menetelmin, oli kuitenkin tavoitteena vain rahan keruu. Suomen Aistivialliskoulujen Lehdessä varoitettiin muun muassa tohtori Nicholsonin korvarummuista. Niissä oli pieni kautsun pala, johon oli kiinnitetty vaskilangan pätkä. Rummut kostutettiin mukana toimitettavassa nesteessä ja sitten sijoitettiin kumpaankin korvaan. Tuotteen mainokset lupasivat virheellisesti kuulon korjaantuvan.