4. Kuurojen kulttuurin kirjo

Kulttuuripäivien historian aikana kilpailulajit ovat vaihdelleet yhdistysten harrastusten mukaan. Ensimmäisillä kulttuuripäivillä kilpailulajit olivat piirustus, lausunta, kerronta, esitelmä ja tanhu. Uudet lajit lisäsivät kiinnostusta tapahtumaa kohtaan. 1960-luvulla uusia lajeja olivat puhe ja huumori.

Näytelmät saatiin ohjelmistoon jo toisilla kulttuuripäivillä. Aluksi kaikki kilpailuun osallistuvat ryhmät esittivät saman näytelmän. Järjestelytoimikunta suosi kotimaisia klassikkonäytelmiä kuten Aleksis Kiven, Minna Canthin, Gustaf von Numersin ja Ilmari Turjan tekstejä. Vuodesta 1967 lähtien kilpailevat ryhmät saivat itse valita näytelmänsä. Esimerkiksi Jyväskylän kuurojen ryhmä on esittänyt kotimaisia klassikkoja Kaisu Korhosen ohjauksessa ja Helsingin ryhmä ulkomaisia klassikkoja Aira Passin ohjauksessa. Kuurotietoisuuden myötä alkoivat kuurot kirjoittaa näytelmiä, joissa saatettiin kuvata kuurojen ja kuulevien maailmojen yhteentörmäyksiä. Erityisesti nuorilla oli halu luoda itse uutta omalla äidinkielellä.

Tärkeänä periaatteellisena uudistuksena tuli pantomiimi mukaan vuonna 1969. Pantomiimissa kerronta tapahtui elein, ilmein ja liikkein. Sillä oli kiinteämpi ilmaisullinen yhteys viittomakieleen kuin lausunnalla ja näytelmillä, jotka olivat sidoksissa kirjoitettuun kieleen. Pantomiimin suosio kasvoi kuitenkin vasta 1970-luvun lopulla.

Vuonna 1971 ohjelmaan tuli kaksi uutta lajia: kuoroesitykset ja visuaalinen kerronta. Jälkimmäinen tarjosi kilpailijoille uusia viittomakielisiä ilmaisumahdollisuuksia aikaisemmin käytetyn viitotun suomen rinnalle. 1980-luvulla tuli liikunta uudeksi lajiksi ja mukaan tuli avoimia sarjoja, joihin kaikenikäiset saattoivat osallistua. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla uusia lajeja olivat puolestaan sketsi, tanssi, iskelmä ja vapaamuotoiset esitykset.

Jo 1960-luvulla kulttuuripäivillä järjestettiin tietokilpailuja ja kisattiin taideharrastustöissä, joihin kuitenkaan varsinaiset käsityöt eivät aluksi kuuluneet. Nykyisten taide- ja kädentaitotöiden näyttelyiden edeltäjinä on pidetty 1900-luvun alussa järjestettyjä kuuromykkäin käsitöiden näyttelyitä, joiden tarkoituksena oli osoittaa etenkin työnantajille kuurojen käsityötaitoja ja edistää töiden myyntiä.

Kulttuuripäivien historia voidaan nähdä toisaalta vanhojen perinteiden vaalimisena ja toisaalta suunnan etsimisenä. Osa lajeista eli vain lyhyen aikaa ja osa palasi takaisin poissaolonkin jälkeen. Kuurojen yhteisössä tapahtuneilla muutoksilla, kuten esimerkiksi kuurotietoisuusliikkeellä ja viittomakielen tutkimuksella, on ollut vaikutus kulttuuripäivien esityslajeihin. Vuonna 2012 tehtiin päivien sääntöihin tärkeä linjaus, kun esityslajit jaettiin sooloesityksiin, ryhmäesityksiin ja pienoisnäytelmiin.