Carl Oscar Malm

Carl Oscar Malm syntyi 12.2.1826 Eurassa. Seuraavana vuonna Malmin perhe muutti Askolaan, missä Carl Oscar vietti varhaislapsuutensa. Hänen isänsä Anders Gustaf Malm oli virkamies, joka toimi vuodesta 1833 lähtien kaupunginviskaalina Porvoossa. Carl Oscarin äiti Katarina Juliana oli omaa sukuaan Tandefelt. Äiti kuoli vuonna 1838 ja A.G. Malm solmi uuden avioliiton Christina Emerentia af Enehjelmin kanssa. Carl Oscarilla oli kaksi vuotta vanhempi veli Gustaf Emil sekä pikkusisar, joka kuoli kaksivuotiaana.

Carl Oscarin kuurouden syy ei ole varma. Joidenkin tietojen mukaan syynä oli imettäjän sairastama syyhy, joka oli tarttunut Carl Oscariin. Sairauden aikana pojan korvista oli valunut verta, joten tämän arveltiin aiheuttaneen kuurouden. Kuuroutta yritettiin parantaa eri tavoin, mm. sähkövirralla tukholmalaisen lääkärin luona, mutta tuloksetta.

Malmin isä oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja sivistystä arvostava. Hänen mielestään Carl Oscar oli "helposti tajuava ja ymmärtäväinen", joten pojalle opetettiin kotona kirjaimet ja numerot, mikä tuohon aikaan oli harvinaista, varsinkin kun oli kyse kuurosta lapsesta. Malmit saivat tietää tukholmalaisesta kuurojenkoulusta ja päättivät lähettää pojan sinne.

Malm aloitti opiskelunsa 8-vuotiaana Manilla-koulussa Tukholmassa kuuron Johan Gerhard Holtzin yksityisoppilaana vuonna 1834. Holtzin opetuksessa Carl Oscar oppi koulussa käytetyn viittomakielen ja ruotsin kielen. Vuonna 1840 hänestä tuli koulun varsinainen oppilas. Malmin päästötodistuksessa luki vuonna 1945:

"…hän on hankkinut harvinaisen taidon ruotsinkielen ymmärtämisessä ja kirjoittamisessa, läpikäynyt jokseenkin laajoja kursseja ruotsin historiassa ja maantieteessä sekä yleisissä luonnontieteissä, erittäinkin tähtitieteessä, käsittänyt tärkeimmän yleisestä historiasta ja maantieteestä ja niinikään läpikäynyt laskuopin ja yksinkertaisimman mittausopin."

Malm sai ammattiopetusta myös puusepäntyössä, mistä hän sai kiitettävän arvosanan. Hän haaveili opettajan ammatista. Julkisessa tutkintotilaisuudessa Malm käsitteli kirjallisesti kahta kuulijoiden antamaa aihetta: Kustaa I:n hallituksen saavutuksia sekä kasvatusta. Malmin suorituksen johdosta ruotsalaislehti totesi: "Nerokkaasti käsitteli tämä harvinaisen etevä ja monitietoinen oppilas näitä eri aiheita."

Malmin palattua Porvooseen vuonna 1845 hän hämmästytti kaupungin seurapiirejä kielitaidollaan; viittomakielen ja ruotsin lisäksi hän hallitsi suomea, saksaa, ranskaa ja englantia. Porvoossa hänen seuraelämänsä oli vilkasta. Keskusteluja hän kävi paperin ja kynän avulla. Malmin seurassa porvoolaisissa piireissä käytettiin myös jonkinlaista viittomakieltä, sillä osa Malmin tuttavista osasi ainakin yksittäisiä viittomia.

Malm harrasti shakkia, uimista ja nikkarointia. Hän suunnitteli mm. ohjattavaa ilmapalloa, joka tosin ei koskaan toteutunut. Hän oli myös luonnontieteen ja tähtitieteen ystävä. Malm oli myös yhteiskunnallisesti valveutunut ja edistyksellinen. Useat hänen yhteiskunnallisista aloitteistaan koskivat opetusta ja sivistystä.

Koulun päätyttyä Malmin toimi kahden kuuron pojan yksityisopettajana. Vuonna 1846 hän perusti yksityisen kuurojenkoulun Porvooseen. Koulussa Malm opetti Manilla-koulussa oppimallaan viittomakielellä. Hänen tavoitteenaan oli, että oppilas oppi yhtä aikaa sekä viittomakielen että kirjoitetun kielen.

Malmin opettajanura kesti Porvoossa yli kymmenen vuotta. Tänä aikana hän teki paljon työtä, jotta valtio ottaisi vastuulleen kuurojenopetuksen. Tämä tavoite toteutui vuonna 1858 jolloin annettiin keisarillinen asetus kuurojenkoulun perustamisesta Turkuun. Malm ei saanut Turun koulun johtajan paikkaa kuuroutensa vuoksi, mutta hänet valittiin opettajantoimeen ilman erillistä hakemusta.

Koulun avajaispuheessa Malm kertoi olevansa onnellinen, koska oli saanut raivata tietä kuuromykkäin sivistykselle, "vaikkakin nämä pyrkimykset olivat vain seuraus Jumalan tahdosta, ja hän vain oli halpa työkalu".

Malmin toiminta Turun kuurojenkoulussa jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli keuhkotulehdukseen 8. kesäkuuta 1863, vain 37 vuoden ikäisenä. Kuurojenyhteisössä kerrotaan tarinaa, että Malm olisi auttanut jokeen pudonnutta hevosta ja sen vuoksi sairastunut ja kuollut yllättäen. Malm on haudattu Turkuun.